Ikäero
Olen 16v tyttö ja seurustelen 25v miehen kanssa. Onko mielestäsi ikäeromme liian suuri? Hän on espanjalainen joten kommunikoimme englanniksi. Asun omassa kodissa ja käyn töissä lukion ohella joten emme ole ihan eri elämäntilanteissa. Itse olen aina miettinyt että haluaisin lapsia aika nuorena esim. 20v joten siinä mielessä varmaan on samat aikeet kun mies olisi silloin jo 29v. Tietysti lapset vasta avioliiton jälkeen jos nyt sinne asti suhde kestää mutta miltä kuulostaa sinulle? Hyväksyisitkö tämän henkilökohtaisesti? Kiitos vastauksesta!
Hei.
Kiitos kysymyksestäsi. Mukavaa, että olet löytänyt kivan kumppanin itsellesi. Laissa ei ole rajoitettu mitenkään tarkemmin ikäeron sopivuutta seurustelusuhteessa, joten jos tilanne on teille sopiva, niin se riittää. Kukaan toinen ei pysty parisuhteen ulkopuolelta määrittelemään, mikä suhde on hyvä ja millainen ikäero on sopiva. Parisuhteessa ratkaisevampia tekijöitä ovat samanlaiset arvomaailmat sekä se, millaista suhdetta hakee ja mitä kumpikin haluaa tulevaisuudeltaan.
Miten tämä mies on ottanut ikäeroon liittyvät seikat huomioon suhteessanne vai oletteko puhuneet asiasta sen tarkemmin? Tässä vaiheessa tuo ikäero voi aiheuttaa vähän näkemyseroja suhteen sisällä, kuten kulttuurierotkin, mutta kerroit, että ainakin jollain tasolla olette hieman samankaltaisessa elämäntilanteessa. Koetko, että olette henkisesti ja fyysisesti samalla kehitystasolla? Sekin on tärkeää huomioida sekä nyt että tulevaisuudessa.
Tuntuuko sinusta itsestäsi, että kaipaat vielä jonkun ulkopuolisen varmistusta ja hyväksyntää suhteellenne? Miten lähipiirisi on asian ottanut? Olisi hyvä, että pystyisitte juttelemaan kaikista asioista sekä tämän miehen että jonkun sinulle/teille läheisen ihmisen kanssa, jos jokin huolettaa parisuhteisiin liittyen.
Unelmia ja tulevaisuuden suunnitelmia saa olla ja ne vievät elämää mukavasti eteenpäin. Toivottavasti toiveenne kohtaavat ja saatte ajallaan juuri sellaisen tulevaisuuden kuin haluatte. Mikäli kaipaat vielä keskusteluseuraa, voit kääntyä neuvontapuhelimemme puoleen.
Maija Nieminen