Olen 29-vuotias neitsytmies. Haluaisin löytää elämänkumppanin jonka kanssa aloittaa seksielämÃ...
Olen 29-vuotias neitsytmies. Haluaisin löytää elämänkumppanin jonka kanssa aloittaa seksielämän. Kumppania ei kuitenkaan löydy mistään. Olen yrittänyt löytää seurustelukumppania kavereiden, deittiappien, harrastusporukoiden ja opiskelijatapahtumien kautta mutta mistään sitä ei ole löytynyt. En vain yksinkertaisesti kelpaa kenellekään vaikka olen yrittänyt kehittää itseäni. Mikä siis neuvoksi? Tuntuu pahalta kun ikätoverini menevät naimisiin ja perustavat perheitä ja itseltä puuttuu kaikki.
Hei.
Kiitos kysymyksestäsi. On ikävää kuulla, ettet ole yrityksistäsi huolimatta löytänyt itsellesi kumppania. Kumppanin ja läheisyyden kaipuu on hyvin luonnollista ja et ole ainoa, joka on kanssasi samanlaisessa tilanteessa. Hienoa, että olet jo testannut erilaisia mahdollisuuksia löytää kumppani ja olet myös kehittänyt itseäsi. Vaikka nyt vaikuttaisikin siltä, että elämä ei ole kohdellut tasapuolisesti, on hyvä muistaa, että elämä ei suinkaan ole ohi 29-vuotiaana. Ihan minkä ikäisenä tahansa voi rakkaus astua kohdalle, etenkin, kun vaikutat niin fiksulta ja mukavalta mieheltä. Ei ole myöskään tavatonta olla neitsyt iässäsi, mutta aina näistä asioista ei puhuta niin kovaan ääneen, vaikkei tilanteessa mitään häpeiltävää olekaan.
Kirjoitat taitavasti ja osaat ilmaista ajatuksiasi hyvin. Se jo itsessään on ainakin hyvä valtti treffimarkkinoilla, ainakin mikäli hakee seuraa esimerkiksi treffisivustojen kautta. Jos sinua kiinnostaa, voisit testata myös kirjeenvaihtoilmoitusta ja laatia sen niin, että toivoisit löytäväsi mahdollisesti myös kumppanin. Kirjekaverisivustoja on monia netissä, joten halutessasi voit siis testata niitäkin.
Mainitsit tuosta kelpaamisesta jollekulle. Koetko kuitenkin, että kelpaat itsellesi? ”Itselleen kelpaaminen” eli hyvä itsetunto ja luottamus elämää kohtaan ovat kaikkein tärkeimmät seikat, jotta tuntuisi edes vähän paremmalta, kun seuraa ikätoverien elämää. Myös niitä puolia, joita omassa elämässä on jo hyvin, voi muistella, kun mieli tuntuu raskaalta. Nämä voivat olla pieniä asioita, mutta niistä voi rakentaa omalle henkiselle hyvinvoinnille vahvan pohjan. On silti ymmärrettävää, että tilanne tuntuu pahalta ja raskaalta, kun seuraa toisten elämän kohokohtia ja itsekin toivoisi olevansa samassa pisteessä.
Onko sinulla ketään, jolle voisit puhua ihan avoimesti? Joku, joka on samanlaisessa vaiheessa elämää tai sitten ihan täysin tilanteen ulkopuolinen henkilö? Näin voisi edes pahimpina hetkinä hieman keventää sydäntään ja saada ehkä uutta näkökulmaa tilanteeseensa. Jos sinusta tuntuu, voit tutustua myös Tukinetin sivuihin, joista on mahdollista löytää erilaisten auttamismuotojen kautta esimerkiksi vertaistukea. Myös me olemme täällä sinua varten ja puhelinneuvonnassamme tai seksuaalineuvojan vastaanotolla voidaan käsitellä tilannettasi vielä tarkemmin. Lisätietoja saat täältä. Toivottavasti löydät etsimäsi. Tsemppiä ja paljon onnellisia hetkiä elämääsi.
Maija Nieminen