Olen teini-ikäinen poika ja suurin osa minun ihastuksista on ollut...

Olen teini-ikäinen poika ja suurin osa minun ihastuksista on ollut noin 8-12 vuotiaita tyttöjä. Todennäköisesti olen pedofiili. Jatkuvasti on sellainen tunne että koko maailma vihaa minua ja pitää sairaana. Muistan kun ylä-asteella pedofiileistä ei puhuttu minään muuna kuin manipuloivina hyväksikäyttäjinä. Miksi pedofiileistä on ok puhua tulla tavalla? Miten voisin olla ahdistumatta liikaa, kun tiedän että suurin osa ihmisistä varmaan haluaisi ampua minut tai laittaa mielisairaalaan?

Hei. Kiitos viestistäsi.

Hienoa, että rohkenit laittaa meille pohdintasi.

On totta, että lapsikohteisesta seksuaalisuudesta ja pedofiliasta puhutaan usein vahvojen pelkojen ja aiheesta koetun ahdistuksen siivittämänä. Ihmisillä on keskimäärin varsin vähän asiallista tietoa lapsikohteisista mieltymyksistä. Tällaisessa tilanteessa huolet ja pelot usein täyttävät tietoaukot.

Ehkä merkittävin tietoaukko liittyy mieltymyksen ja fantasioiden erottamiseen teoista. Se, että ihmisellä on lapsikohteisia mieltymyksiä ei tarkoita sitä, että henkilö tekisi lapseen kohdistuvan seksuaalirikoksen. Kun pystyy tekemään tämän erottelun mieltymyksen tai fantasian ja teon välillä, on aiheesta keskusteleminen asiallisesti huomattavasti helpompaa. Julkisessa keskustelussa ei aina olla vielä tässä keskustelun vaiheessa, vaikka edistystä onkin viime vuosina tapahtunut.

Et ole ollenkaan yksin pohdintojesi ja ahdistuksesi kanssa. Nykyisessä tilanteessa, jossa pedofiliasta keskustellaan kuvaamallasi tavalla on tärkeä pohtia, miten itsestään voi pitää huolta jos omaa lapsikohteisia mieltymyksiä. Osa ratkaisee tilanteen pyrkimällä suojautumaan sellaisista tilanteista, esimerkiksi uutis- tai somekeskusteluista, joissa lapsikohteisesta halusta puhutaan tietämättömästi tai aggressiivisesti.

Monelle on esiarvoisen tärkeää päästä puhumaan aiheesta asiasta tietävän tahon tai muutoin luotettavan ihmisen kanssa. Esimerkiksi meidän neuvontapuhelimessamme on aina mahdollista keskustella lapsikohteisista mieltymyksistä ja niihin liityvistä tuntemuksista. Päivystysaikoja on tarjolla viikoittain.

Tärkeää on myös pitää huolta hyvinvoinnistaan kaikin mahdollisin tavoin. Mikäli ahdistus nousee suureksi, siihen kannattaa hakea apua terveydenhuollosta. Ensi hätään voi kokeilla Mielenterveystalon ahdistukseen suunnattua omahoito-ohjelmaa. Suosittelemme tutustumaan myös Mielenterveystalon lapsikohteisuuden omahoito-ohjelmaan, jossa saa asiallista tietoa ja ohjeita erilaisissa tilanteissa toimimiseen ja jatkoavun hakemiseen.

Toivomme, että jokin tässä viestissä mainittu taho voisi tuoda sinulle tukea. Älä jää yksin ahdistuksesi kanssa.

Neuvonnan tiimi