Pakkoajatukset lesboudesta

Joo elikkä mun on nyt aivan pakkoavautua tästä, sillä must tuntuu et en pysty jatkaa elämääni ilma tätä. Kyllä, mua vähä nolottaa mut ihsm, tässä on mun elämä kysees =/

Kaikki alko siinä 10.v ikäisenä kun aloin kattoo kaikenlaista pornoo ja sitten siitä mulle tuli semmonen kiva pikku lisäys arkeen. Sitten lopetin sen, mutta jatkoin siinä 12 vuotiaana ja aloitin sitte myös itsetyydytyksen.

Siitä tuli mulle addiktio ja eniten tykkäsin lesbopornosta.

Lopulta onneksi tajusin että tästä oli mulle haittaa arjessa ja lopetin tän kaiken.

Mutta sitten alkoi se mun helvetti 13-vuotiaana.

Aloin tuntemaan pari kertaa jotain pieniä sydämenpomppaus juttuja/joitain vastaavaa joka tuntui yläkropassa kun katseet kohtasivat tytön kanssa. Pidin tätä silloin vain tosi outona ja unohdin kaiken.

Sitten aloin näkemään tosi ahdistavia unia, kun runkkaan lesbopornolle ja aloin näkemään semmossia näkyjä kun mun kaverit on alasti.

Tää on tosi sairasta mun mielestä ja yritin vain unohtaa kaiken.

Nyt 14-vuotiaana helmikuussa tunsin jälleen tuon oudon tunteen, kun juttelin yhden mun luokkalaisen tytön kanssa.

Oon aina kärsinyt ulkonäköpaineista, joten se saattoi johtua siitäkin, mutta jotenkin mun päässä heräs ajatus, että jos oonkin lesbo.

Oon erityisherkkä ihminen ja nopeasti ajattelen nää asiat liian syvällisesti, jos olisin ajatellut nää järkevästi niin en olis kokenu noita seuraavia juttuja jotka olivat :

1. Hirveä masennus

2. Mun tyttömäisyyden kadotus

3. Samalla mun kinnostuneisuuden poikia kohtaan ( oon aina rakastunut vain poikiin ja koen itseni heteroksi )

4. Uudet sairaat ajatukset jopa mun perheenjäsenistä

5. Pakkoajatusten rituaalit joissa pyrin testaamaan, että kiihotun heteroseksistä ( ja sitten kun ajatukseni olivat sekaisin, niin niissä runkkaushetkissä oli kuvitelmiani ystävistäni alasti, joka johti pakkoajatuksiin että runkkasin omille ystävilleni )

6. Ja en olisi tuhlannut rakkauselämästäni 4 kuukautta

7. Enkä olisi kokenut lievää kiihottumista parista mun luokkalaisesta tytöstä, kun olin kadottanut minäkuvani kokonaan

Tähän loppuun vielä että en ole koskaan pitänyt näitä asioita mukavana, vaan hyvin ahdistavana.

Ongelma tässä on enään se, että tunnen itseni jotenkin nyt todella arvottomaksi ihmiseksi, ja sellaiseksi joka ei ansaitsisi muuta kuin lesbokumppanin elämäänsä.

En tunne enään itseäni peilistä ja häpeän noita asioita todella paljon.

Nyt en enään ole kokenut noita asioita, mutta silti jostain löytyy vielä se ajatus, että sinä runkkasit juuri ystävillesi ja olet lesbo.

Nyt kun olen silti jostain saanut järkeni takaisin, niin en koskaan edes ajattelisi jumankauta kiihottuvani tytöistä!!

Mulla olis nyt sopivasti juttua yhden pojan kanssa josta oikeesti oon aina tykännyt, mutta sitten nää kaikki ajatukset tästä prosessista vaan pilaa kaikki hetket kun voisin olla onnellinen!

En tiedä mitä teen….

Hei.

Kiitos kysymyksestäsi. Kysymyksessäsi ei ollut mitään noloa, päinvastoin, on todella rohkeaa ja fiksua kertoa omista huolistaan, jos sellaisia on.

On ihan luonnollista pohtia sinun ikäisenäsi omaa minäkuvaansa ja seksuaalista suuntautumistaan. Seksuaalisuus muovautuu läpi elämän ja ei ole mitenkään satunnaista, että saattaisi katsoa ihaillen ja jopa ihastua hieman samaa sukupuolta oleviin ihmisiin, mutta tuntea olevansa silti hetero. Ihastumisia tulee ja menee, joten jos tuntuu, että tekee mieli fantasioida jostakusta ihmisestä, niin näin saa myös toimia. Fantasioiminen ei ole laissa kiellettyä ja siitä ei ole pakko kertoa asianosaille.

Kerroit, ettet ansaitsisi muuta kuin lesbokumppanin elämääsi. Koetko noin yleisesti ottaen lesbouden olevan rangaistus jostakin vai onko se rangaistus vain sinun kohdallasi? Millä tavalla koet menettäneesi tyttömäisyytesi? Liittyykö tämä myös kokemukseesi tai mielikuvaasi lesboudesta?

On ikävää kuulla, että tilanne on aiheuttanut sinulle ahdistusta ja masennuksen kaltaisia oireita. Oletko jutellut näistä kenellekään tutulle aikuiselle tai esimerkiksi terveydenhoitajalle, kuraattorille tai koulupsykologille? Olisi hyvä, että saisit tukea arjessasi ja sinun ei tarvitsisi yksin miettiä näitä asioita. Et maininnut, millaisia nuo kertomasi sairaat ajatukset perheenjäsenistäsi ovat, mutta pakkoajatusten lisäksi, voit puhua myös niistä. Jos tuntuu, että on vaikeaa aloittaa keskustelua, voit vaikkapa ottaa ensin puheeksi tuon kertomasi erityisherkkyyden ja sitä kautta lähteä avaamaan tilannetta. Myös Nuorten Mielenterveystalon palvelut ovat sinua varten, jos siltä tuntuu. Halutessasi voit testata erilaisia omahoito-ohjeita, joita löytyy esimerkiksi ahdistukseen ja pakko-oireisiin liittyen.

Seksuaalisuuden tulisi olla voimavara eikä ahdistuksen kohde. Olethan siis lempeä itsellsi ja käännyt meidänkin palvelujemme puoleen, jos tuntuu siltä, ettet uskalla terveydenhoitajalle tai muille aikuisille puhua. Tarjoamme sinulle mielellämme maksutonta puhelinneuvontaa, jonne voi soittaa nimettömänä, sekä seksuaalineuvojan vastaanottoajan, joka on niin ikään ilmainen.

Olet arvokas ihminen, toivottavasti löydät sinulle sopivan auttamistahon ja elämäsi on taas mallillaan.

Maija Nieminen