Sexpo: Seksuaalirikoslainsäädännön pitää perustua suostumukselle

Keskustelu seksuaalisesta häirinnästä ja seksuaalirikoksista on nostanut esille tarpeen tarkastella uudelleen seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä. Erityisesti on keskusteltu suostumuksen merkityksen vahvistamisesta sallitun seksuaalisen kanssakäymisen kriteerinä. Sexpo pitää keskustelua erittäin toivottuna ja katsoo, että seksuaalirikoslainsäädännössä rikoksen kriteerinä pitää olla ensisijaisesti suostumuksen puute.

Seksuaalirikoslainsäädännön tarkoitus on suojella seksuaalista autonomiaa ja kehollista koskemattomuutta. Ne ovat johdannaisia oikeusvaltion tärkeimmistä oikeushyvistä: yksilön vapaudesta ja koskemattomuudesta. Seksuaalietiikassa merkittävin mittari näiden oikeushyvien toteutumiselle on seksuaalisen toiminnan osapuolten välinen suostumus.

Yksilön seksuaalinen autonomia kuuluu yksilönvapauden piiriin. Se on erityisen tärkeä vapauden ulottuvuus, koska seksuaalisuus on hyvin henkilökohtaista, syvällisesti tärkeää yksilön arvojen, elämäntavan ja identiteetin kannalta, sekä verrattain haavoittuvaista esimerkiksi silloin, kun yksilö joutuu kokemaan häirintää, häpeää tai vainoa seksuaalisuutensa vuoksi.

Maailman seksuaaliterveysjärjestön (World Association for Sexual Health, WAS) Seksuaalioikeuksien julistuksessa seksuaalinen autonomia on keskeisin periaate, jolle muut oikeudet nojaavat. Sama rakenne löytyy kansainvälisestä ihmisoikeuslainsäädännöstä ja oikeusvaltion perusperiaatteista kuten Suomen perustuslaista.

Mahdollisuus päättää vapaasti omasta suostumisestaan mihin tahansa yksilön itse valitsemaan seksuaaliseen toimintaan on seksuaalisen autonomian ydintä. Suostumuksen tulee aina perustua vapaaehtoisuuteen, riittävään tietoon toiminnan luonteesta sekä vapauteen omaa päätäntävaltaa vääristävistä valtasuhteista.

Sexpo kannattaa suostumuksen puutteen kirjaamista raiskauksen pääkriteeriksi rikoslakiin. Suostumus on seksuaalieettisesti merkittävin hyväksyttävän seksuaalisen kanssakäymisen mittari. Lain valmisteluasiakirjoissa on kuitenkin tarkennettava juridisesti pätevän suostumuksen täsmällistä määrittelyä eettisillä ja kriminalisointiteoreettisilla perusteluilla sekä käsitteen huolellisella rajaamisella.

Koska suostumuksen arvioiminen ei ole yksinkertaista, eikä käytännössä aina helppoa, on lain valmisteluasiakirjoissa huomioitava useita varauksia:

Suostumuksen voi antaa useilla eri tavoilla, myös sanattomasti ja omalla toiminnalla; suostumuksen ei tarvitse aina olla eksplisiittinen ja sanallinen (ns. affirmative consent) ollakseen voimassa eettisesti ja juridisesti.

Suostumus voi henkilöiden yhteisellä sopimuksella olla jatkuvasti voimassa kuten usein on tapana ihmissuhteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaiseen kosketukseen tai kontaktiin ei tarvitse pyytää erillistä lupaa.

Suostumusperustainen lainsäädäntö ei saa tosiasiassa kaventaa nuorten, vammaisten ihmisten, ikäihmisten, mielenterveysongelmaisten tai muiden erityisryhmien oikeutta ryhtyä omalla päätöksellään seksiin; suostumusperustaisen lainsäädännön pitää lähtökohtaisesti mahdollistaa vapaaehtoinenseksuaalinen toiminta kaikille ihmisille heidän tilanteestaan riippumatta, ei rajoittaa sitä.

Suostumusperustainen lainsäädäntö ei saa käytännössä heikentää syyttömyysolettamaa ja syytettyjen oikeusturvaa. Pelkkä syytös seksuaalirikoksesta ei vielä ole evidenssiä rikoksen tapahtumisesta.

Sexpo antaa tukensa Oikeusministeriölle, jotta seksuaalirikoslainsäädäntöä voitaisiin kehittää suostumusperustaiseksi mahdollisimman informoidulla ja perustellulla tavalla.

Tommi Paalanen
VTT, filosofi, seksuaalieetikko
Toiminnanjohtaja
Sexpo-säätiö
050 469 2937, tommi.paalanen@sexpo.fi

Tiia Forsström
FM, tietokirjailija, seksologi
Hallituksen puheenjohtaja
Sexpo-säätiö
041 591 095, puheenjohtaja@sexpo.fi