Monilla on ajatus, että tiettyyn ikävaiheeseen mennessä tulisi olla kokenut tiettyjä asioita. Esimerkiksi seksi toisen ihmisen kanssa, seurustelu, orgasmi ja suutelu ovat asioita, joihin liittyy usein tietynlainen paine, vaikka moni ehtii jo pitkälle aikuisuuteen ennen kuin kokee niitä. Joillekin taustalla voi olla epävarmuutta siitä, mitä haluaa tai uskaltaako lähestyä ihmisiä, osalla siihen liittyy vaikeus löytää sopivaa kumppania.
Kokemattomuus voi herättää häpeää tai ulkopuolisuuden tunnetta. Pitkittyneessä yksinäisyydessä ja siihen liittyvässä kokemattomuudessa mieleen voi nousta ajatuksia, kuten ”Mikä minussa on vikana?”, ”Miksi en minä löydä kumppania, kun kaikki muut löytävät?” ”Olenko liian ujo, onko ulkonäössäni tai luonteessani jotain vikaa?” Joskus tilanteeseen liittyy fyysisen terveyden, mielenterveyden tai neuromoninaisuuden haasteita, kuten esimerkiksi masennusta, joka voi vaikuttaa ajattelun kaventumiseen ja negatiiviseen minäkuvaan.
Meillä on tapana verrata itseämme muihin ja meistä tuntuu pahalta, jos ympärillä muut kokevat asioita, joita itsekin toivoisi. Surua voi tuntea myös siitä, että vaikka olisikin kokenut seurustelua ja ihmissuhteita, ne eivät ole kestäneet tai olleet sellaisia, kuin olisi toivonut.
Ei tietenkään ole olemassa yhtä oikeaa aikataulua, kaavaa tai käsikirjoitusta, jonka mukaan kuuluisi saada kokemuksia ihmissuhteista tai seksiin liittyvistä asioista. On täysin ok edetä omaan tahtiin ja kuulostella itseään. Se ei tee ihmisestä millään tavalla huonompaa, jos ei ole kokemuksia seksistä tai seurustelusta. Kokemuksiin voi edetä omalla tavalla ja omaan tahtiin. On myös ok olla haluamatta seksiä, läheisyyttä tai seurustelua.
Yksi tapa lähteä mahdollisia kokemuksia kohti on löytää jokin itselle mieluisa konkreettinen tapa saada olonsa hyväksi ihmisten seurassa. Se voi olla uusi harrastus tai yhteisö, jossa kokee olonsa hyväksytyksi. Se voi olla netissä tai livenä. Vaatii uskallusta tulla nähdyksi ja ottaa kontaktia uusiin ihmisiin, etenkin jos on tottunut olemaan yksin. Tutustuessa omasta kokemattomuudesta voi kertoa avoimesti, jos haluaa, tai sitten voi pitää sen omana tietonaan, tähänkään ei ole olemassa mitään yhtä kaikille toimivaa sääntöä. Yleisesti ottaen avoimuus on hyvä asia, mutta kaikilla on myös oikeus yksityisyyteen. Varsinkaan heti aluksi kaikkea ei tarvitse jakaa uudelle ihmiselle, vaan ehkä vasta sitten, kun suhde ja luottamus on syventynyt.
Pitkään jatkunut yksinolo voi aiheuttaa häpeän kokemuksia ja toisaalta häpeän kokemukset voivat vaikuttaa siten, että ihminen eristäytyy ja uusien ihmisten kohtaaminen on vaikeaa. Tästä voi syntyä ikään kuin kierre, joka saa meidät enemmän ja enemmän lukkoon ja jumiin itsemme kanssa. Häpeä voi liittyä kokemattomuuteen seksissä tai seurustelussa. Hyvin yleistä on seksuaalisuuteen liittyvä häpeä, joka kohdistuu esimerkiksi omaan kehoon, nautintoon tai fantasioihin. Usein meitä myös hävettää, että meitä hävettää, mikä tekee sen, että häpeän tunnetta voi olla vaikea tunnistaa ja se halutaan peittää ja ohittaa.
Häpeä on universaali ja inhimillinen tunne, joka syntyy alun perin sosiaalisissa tilanteissa, mutta joskus se ns. jää päälle. Silloin se liittyy omaan kuvaan itsestä ja pitkittynyt, toistuva häpeäkokemus voi saada aikaan olon, että on jollain tapaa ihmisenä viallinen, huono tai paha.
Häpeää on onneksi mahdollista työstää ja lievittää. Häpeään auttaa sen tunnistaminen eli sen kohtaaminen, siitä puhuminen luotettavalle ihmiselle ja sitä kautta itsemyötätunto. Itsemyötätunto tarkoittaa ystävällistä ja armollista suhtautumista itseen. Itsemyötätunto on erityisen tarpeellinen silloin, kun huomaa olevansa liiallisen kriittinen tai vaativa itseään kohtaan. Kriittisyyden ja vaativuuden takana on usein kokemus häpeästä, eli siitä, ettei jollain tapaa riitä tai kelpaa sellaisena kuin on.
Seuraavan kerran, kun huomaat sisäisessä puheessasi ankaraa itsekritiikkiä, pysähdy ja tiedosta tämä vaativa ääni, ja koita suhtautua siihen avoimen uteliaasti. Tunnistatko häpeän tunteen ja mikä sen ehkä laukaisi? Katso, pystytkö muuttamaan sisäistä puhettasi sellaiseen sävyyn, jolla ehkä suhtautuisit ystävään, jonka näkisit kärsivän liiallisesta itsensä ruoskimisesta. Mitä lohduttavia tai kannustavia sanoja keksit? Onko itseen mahdollista suhtautua lempeydellä, tai edes neutraalisti, ilman liiallista itsekritiikkiä?
Lue lisää:
Seksuaalisesta häpeästä voi lukea lisää täältä.
Itsemyötätunnosta voit lukea lisää täältä.