Lähetin eilen sisarjärjestölle sähköpostia, jossa kyselin, olisiko heillä mahdollisesti englanninkielisiä palveluita, joihin voisin seksuaalineuvonta-asiakkaani ohjata. Ystävällinen ja informatiivinen vastaus tuli heti – valitettavasti ei ainakaan tällä hetkellä.
En ollut yllättynyt. Ihmisten kaikkein henkilökohtaisimpien ja herkimpien asioiden käsittely ei ole vieraalla kielellä helppoa, vaikka todennäköisesti kaikki järjestössä puhuvat englantia vähintäänkin kohtalaisesti. On hyvää ammatillisuutta tunnistaa oman osaamisen rajat. Ennen kaikkea, järjestöjen resurssit ovat pienet.
Olemme tähän mennessä Sexpon neuvonnassa linjanneet, että kohtaamme asiakkaita myös englanniksi. Olemme arvioineet, että natiivitasoa huonommalla englannillakin annettu neuvonta on parempi kuin ei neuvontaa ollenkaan. Myös monille asiakkaista englanti on toinen kieli.
Nyt kuitenkin olemme olleet neuvonnassa huomaavinamme (tätä ei tilastoida), että englanninkielisten yhteydenottojen määrä on lisääntynyt. Vaikka jokainen asiakas on meille tervetullut, kahden kielen käyttö kasvattaa työn kuormitusta. Jos englanninkielisiä asiakkaita oli ennen viikossa yksi, nyt heitä saattaa olla joka päivä. Tässä rahoitustilanteessa voimme kuitenkin vain haaveilla, että tiimiimme palkattaisiin esimerkiksi englantia äidinkielenään puhuva neuvoja.
Koska teemme neuvontatyötä pääosin etänä, pohdin joskus, miksi monet eivät ota yhteyttä kotimaansa vastaaviin palveluihin, jos niitä on. Ymmärsin kuitenkin heti, että Suomessa asuville asiakkaille on ensiarvoisen tärkeää keskustella jonkun kanssa, joka tuntee nimenomaan suomalaisen seksuaalikulttuurin, lainsäädännön ja palvelujärjestelmän, tai on ainakin kykenevä selvittämään niistä asioita. Myös informaaleista verkostoista täällä on usein hyötyä, kun asiakkaille pohditaan esimerkiksi mahdollisia jatkotukea. Vaikka netissä voi kääntää kaiken suomesta lähes mille kielelle tahansa, jotain käännöksessä katoaa aina.
Englanti ei toki takaa kaikille maahanmuuttajille inklusiivisia palveluita. Siksi olisi tärkeää, että voisimme kehittää myös mahdollisuuksia työskennellä tulkkien kanssa, kouluttaa monikielisiä ja -kulttuurisia seksologeja ja käännättää materiaaleja useille kielille. Tässäkin on olennaista, että työtä tekevät ihmiset, jotka tuntevat kunkin kielen lisäksi myös suomalaista seksuaalikulttuuria ja yhteiskuntaa hyvin, sillä niin kuin seksuaalikasvattaja ja -terapeutti Terhi Suokas Helsingin Sanomissa 25.8. kertoi, kaikille käsitteille ei välttämättä edes löydy kaikissa kielissä (Suokas puhui kurdista, mutta se ei liene ainut kieli, jossa näin on) vastinetta.
On selvää, että seksologian teemoihin liittyvän työn vaikutusmahdollisuudet kotoutumisen tukemisessa ovat merkittävät. Toivottavasti myös rahoittajatahot ymmärtävät tämän.
Mirja Hämäläinen
seksuaalineuvoja ja viestintävastaava
Jos haluat tukea työtämme, se onnistuu kätevästi siirtämällä juuri haluamasi summa MobilePayn kautta numeroon #22263. Lisätietoja lahjoittamisesta ja rahankeräyslupa löytyy täältä.