Psyykkinen trauma syntyy yksittäisestä tai toistuvasta tilanteesta, joka ylittää sietokyvyn ja aktivoi yleensä jollain tasolla kuolemanpelon tai on muuten äärimmäisen kuormittava. Tilanne voi olla onnettomuus, katastrofi, väkivallan uhriksi joutuminen tai sen näkeminen. Se voi myös olla pidempikestoista ja enemmän olosuhteisiin liittyvää, jos esimerkiksi lapsuuden tai nuoruuden kasvuympäristö on ollut turvaton tai erityisen kuormittava vaikkapa koulukiusaamisen takia. Puhutaan myös kiintymyssuhdetraumatisoitumisesta, jossa läheinen ihminen, usein huoltaja tai muu lähellä oleva vaikutusvaltainen henkilö on ollut satuttava, poissaoleva tai laiminlyövä esimerkiksi omien mielenterveys- tai päihdeongelmien takia. Ihmiset ovat erilaisia siinä, mikä aiheuttaa heille trauman. Sama tapahtuma voi olla toiselle traumaattinen, toiselle ei.
Kaikki joutuvat joskus kuormittaviin ja yllättäviin tilanteisiin elämässä. Ihmiset eivät keskimäärin traumatisoidu vaikeistakaan kokemuksista, mutta joskus niin voi tapahtua. Traumaattiset kokemukset voivat jättää haavan, joka seuraa pitkälle elämässä. Traumoista voi kuitenkin toipua. Toipumisessa iso ensiaskel on hakea apua ja puhua luotettavalle ihmiselle, oli se sitten ammattilainen tai joku lähipiiristä. Traumaan, ja erityisesti seksuaaliseen traumaan voi liittyä häpeän, syyllisyyden ja avuttomuuden kokemuksia. Seksuaalinen trauma voi syntyä tilanteessa, jossa on seksuaalista rajattomuutta, väkivaltaa, hyväksikäyttöä tai ahdistelua. Tässä artikkelissa kerrotaan, miten trauma voi näyttäytyä ja mikä voi auttaa toipumiseen.
Traumareaktiot auttavat selviytymään
Traumareaktiot eli selviytymis- ja suojakeinot ottavat vallan vaaratilanteessa kaikilla nisäkkäillä. Traumareaktiot ovat primitiivisiä eli tahdosta riippumattomia tiloja, joihin ihminen automaattisesti menee vaaratilanteessa. Joskus tämä reaktio jää kehoon ikään kuin uinumaan ja jokin asia, ajatus, tunne, kehontuntemus, ihminen tai tilanne toimii triggerinä ja laukaisee traumareaktion uudelleen, vaikka ihminen ei enää olisi vaaratilanteessa. Reaktioita ovat taisteleminen, pakeneminen, jähmettyminen, lamaantuminen ja miellyttäminen ja ne tapahtuvat tiedostamattomasti eli niitä ei voi tietoisesti tai järjellä valita.
Traumareaktiot voivat aiheuttaa harmia ihmisen elämässä, sillä ne voivat herkästi mennä päälle myös sellaisissa tilanteissa, joissa tosiasiassa ei ole vaaraa, mutta kehomieli tulkitsee sen traumaattisen tilanteen toistumiseksi. Esimerkiksi seksuaalisesti kaltoinkohdeltu ihminen voi joutua traumareaktioon seksitilanteessa läheisen ja turvallisen kumppanin kanssa, vaikka hän haluaisi seksiä. Tilanteessa ei usein ole tosiasiassa vaaraa, mutta jokin osa siitä muistuttaa aiemmasta kaltoinkohtelusta. Traumareaktiot ja seuraavissa osioissa esitellyt vireystilan vaihtelut ja dissosiaatio voivat joskus aktivoitua vain ihmisen puhuessakin kuormittavasta asiasta tai muistosta. Tällaisessa tilanteessa on hyvä koittaa muistuttaa ja rauhoittaa itseään, että kyse on vanhasta muistosta ja reaktio liittyy menneeseen eikä tähän nykyhetkeen. Apukeinoista itsensä rauhoittamiseen kerrotaan artikkelin lopussa lisää.
Trauma vaikuttaa autonomiseen hermostoon
Autonominen hermosto säätelee ihmisen vireystilaa. Traumareaktiot vaikuttavat tiedostamattomasti vireystilaan, joka voi kuormittavassa tilanteessa mennä joko ylivireyteen tai alivireyteen. Vireystila normaalistikin elää ja vaihtelee, mutta traumatisoituneella vireystilan vaihtelut ovat usein voimakkaampia ja herkempiä heilahteluille. Esimerkiksi ahdistus liittyy usein ylivireyteen, jolloin sydän alkaa hakkaamaan, hikoilu lisääntyy ja on levoton ja valpas olo, olotilassa on vaikea rentoutua, rauhoittua ja olla läsnä. Alivireyteen taas voi liittyä masentavaa ja lamaavaa oloa, ei jaksa tai kertakaikkisesti pysty liikkumaan, raajat tuntuvat raskailta ja olo on unelias ja mieli tuntuu tahmaiselta ja hitaalta. On hyvä ymmärtää, että nämä vireystilan vaihtelut ovat tärkeä osa kehomieli-systeemin suojautumis- ja selviytymiskeinoja, eli niillä on elintärkeä tehtävä ja tarkoitus.
Kehollisuuden kautta pystymme vaikuttamaan vireystilaan. Se edellyttää, että tulemme tietoisiksi omasta vireystilan vaihtelusta ja siitä, onko kyse ali- tai ylivireydestä, ja mikä auttaa meitä kohti hyvää, miellyttävää ja rauhallista olotilaa. Tästä syystä trauman kokeneelle usein suositellaan kehoyhteyttä vahvistavia harjoituksia; esimerkiksi mindfulness, meditointi, hengitysharjoitukset, jooga, luonnossa oleminen tai muut tietoista läsnäoloa vahvistava harjoitukset voivat auttaa hahmottamaan ja tasaamaan omaa oloa ja vireystilaa.
Dissosiaatio suojaa mieltä
Dissosiaatiosta puhutaan silloin, kun olemme fyysisesti läsnä jossain, mutta mieli vaeltaa muualla. Se on useimmille tuttu tilanne, kun uppoudumme esimerkiksi unelmointiin tai mukaansatempaavan kirjan lukemiseen. Kyse on siis normaalista mielen toiminnosta. Traumaattisessa tilanteessa tuo toiminto on erityisen hyödyllinen, sillä se vähentää kipua ja tuskaa, jota kuormittava tilanne meissä synnyttää. Mieli siirtyy ikään kuin pois tilanteesta. Olo voi olla epätodellinen ja sellainen kuin seuraisi itseään kauempaa. Dissosiatiivisessa tilassa aistimme heikkenevät hetkellisesti emmekä tunne kehoa ja kehontuntemuksia, joten joskus se voi vaikeuttaa esimerkiksi nautinnon ja mielihyvän kokemusta vaikkapa seksitilanteessa. Dissosiaatiotakin on siis hyvä opetella tunnistamaan. Näin sitä voi säädellä paremmin.
Traumasta toipuminen
Menneisyyden haavojen tai vaikeiden kokemusten ei tarvitse määritellä nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Traumaattiset kokemukset sekä niihin reagointi on aina yksilöllistä ja niin ovat myös apukeinot niistä toipumiseen. Itsemyötätunto, itsehoiva, avun hakeminen ja omien rajojen sekä tarpeiden tunnistaminen voivat auttaa matkalla eteenpäin. On tärkeää löytää itselle sopiva tapa saada turvan tunnetta ja yhteyttä itseen sekä muihin. Joillekin se voi olla esimerkiksi psykoterapia tai muu traumasensitiivinen terapeuttinen tuki, ystävät, parisuhde, luonnossa oleminen, taiteen ja luovuuden ilmaiseminen, puhuminen, liikunta, kirjallisuuden lukeminen tai päiväkirjan kirjoittaminen. Oleellista on löytää yhteys ja turva sekä oppia elämään omien haavojen kanssa pikku hiljaa. Menneisyydestä ei pääse koskaan täysin eroon, koska emme voi muuttaa mennyttä, mutta sen kanssa voi tulla sinuiksi ja löytää nykyhetkestä merkityksellisyyttä, mielekkyyttä ja maadoittavaa laatua, joka auttaa pysymään läsnä tässä päivässä.
Traumareaktion tullessa yksi konkreettinen keino tilanteen helpottamiseksi on huomion vieminen pois ajatuksesta tai tunteesta, joka muistuttaa traumasta. Huomion voi viedä esimerkiksi aisteihin. Viiden aistin harjoituksessa käyt mielessäsi läpi kaikkien viiden aistin sen hetkiset havainnot: Mitä näet? Mitä kuulet? Mitä haistat? Mitä maistat? Mitä tunnet? Aistittavat asiat kuvaillaan itselle ääneen tai hiljaa mielessä mahdollisimman tarkasti ja neutraalisti. Tämä harjoitus auttaa palaamaan ja ankkuroitumaan nykyhetkeen.
Mielikuvaharjoituksista klassisin lienee turvapaikkaharjoitus, jossa mielessä kuvitellaan joko oikea tai itse keksitty turvallinen paikka, jossa saa levätä ja rauhoittua. Kehollisista harjoituksista voi kokeilla esimerkiksi perhostaputusta, jossa kädet tuodaan rinnan eteen ristikkäin ja kämmeniä taputellaan vuorotellen itselle sopivaan tahtiin. On myös hyvä muistaa, että pitkä uloshengitys tasaa ja rauhoittaa autonomista hermostoa. Hankalassa tilanteessa voi myös soittaa luotettavalle ihmiselle, kuten ystävälle.
Trauma ja seksi
Jos trauma liittyy seksitilanteeseen ja seksuaaliset teot tai jo seksuaalinen tunnelma aktivoi traumareaktion, on tärkeää muistaa, että on ihmisellä aina oikeus keskeyttää tilanne. Seksin, joka ei tunnu hyvältä, voi lopettaa missä tahansa tilanteessa eikä sitä tarvitse jännittää tai hävetä. Kumppanille voi kertoa, että itsellä on ollut hankalia kokemuksia ja ne aktivoituvat herkästi uudelleen vaikka nykyhetkessä ei olisikaan hätää. Ajan myötä omaa vireystilaa voi oppia säätelemään ja turvallisuudentunnetta vahvistamaan, jolloin seksitilanteista tulee mahdollisimman rentoja, mukavia ja nautinnollisia. Kommunikaatio kumppanin kanssa on tässä avainasemassa, joten seksistä ja turvallisuuden tunnun lisäämisestä kannattaa keskustella rauhassa myös seksitilanteen ulkopuolella.
On tavallista, että seksuaalisen trauman oireet voivat näyttäytyä seksiin liittyvänä ahdistuksena, pelkona, vastenmielisyyden kokemuksena, välttelynä, seksistä puhumisen vaikeutena ja joskus myös seksin ylikorostumisena sekä pakonomaisena seksikäyttäytymisenä. Edellä mainitut tilanteet voivat liittyä moneen muuhunkin taustatekijään eivätkä aina kerro traumasta. Olipa oireilun syy mikä tahansa, muutos parempaan on aina mahdollinen ja jokaisella on lupa matkata kohti turvallista ja omannäköistä seksuaalisuutta.
Apua on saatavilla seksuaalineuvonnasta ja seksuaali- tai psykoterapiasta. Varaa rohkeasti aika Sexpon neuvontaan, jos nämä aiheet mietityttävät. Tukea tästä aiheesta tarjoavat myös mm. Suomen Delfins ry, Suomen Trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry, Rikosuhripäivystys sekä Seri-tukikeskukset.
Lähteenä on käytetty Traumaterapiakeskuksen luentosarjaa “Seksuaalitraumatisoitumisen jäljet aikuisuudessa” (2025-2026)
Voit lukea lisää aiheesta tästä Mielenterveystalon artikkelista.