Avusteinen seksi – mistä on kyse?

Avusteinen seksi on auttamista, ei osapuolena olemista

Avusteisella seksillä tarkoitetaan vammaisen ihmisen tai pariskunnan auttamista seksissä, joka ei ole heille omatoimisesti mahdollista. Avustaja ei itse ole seksin osapuoli, vaan mahdollistaja. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että avustaja auttaa vammaisen tapaamispaikkaan tai laittaa puitteet seksille valmiiksi. Avustaja voi auttaa pariskunnan lähekkäin, riisua vaatteet tai auttaa pukemaan toivotun asun ylle. Hän voi auttaa myös ojentamalla seksivälineitä, laittamalla liukuvoidetta tai avustamalla liikkumisessa.

Vammaisten seksuaalisuuteen erikoistunut seksuaalikasvattaja Raila Riikonen on itsekin vaikeasti liikuntavammainen, kuten myös hänen kumppaninsa. Raila on työskennellyt vammaisjärjestöissä aktiivisesti 2000-luvun taitteesta alkaen ja tekee nykyään seksuaalikasvattajan työtä myös yrityksessään Ilon Kipinä. Vammaisten ihmis- ja seksuaalioikeuksien edistäminen on Railalle tärkeä asia, jota voi hyvin kutsua myös elämäntavaksi. 

”Avusteinen seksi ymmärretään edelleen helposti väärin. Ihmisten ensimmäinen ajatus voi olla, että siinä avustaja harrastaisi vammaisen kanssa seksiä. Tästä ei tietenkään ole kyse. Avustaja on työntekijän asemassa, niin kuin muissakin vammaisen ihmisen arjen tilanteissa auttaessaan. 

Vaikka ihmisellä olisi ensin ollut negatiivinen mielikuva avusteisesta seksistä, niin hyvin moni kokee sen hyväksyttäväksi, kun vain ymmärtää, mistä on kysymys. Olisi tärkeää, että yhteiskunnassa alkaisi olla yleisesti tiedossa, että myös vammaiset ovat seksuaalisia olentoja siinä missä vammattomatkin ihmiset. Jokainen voi itse miettiä, että jos tarvitsisi apua, niin eikö olisi aika ihanaa, että joku voisi auttaa.”

Sopimusten ja suostumuksen kanssa pitää olla tarkkana

Avusteisessa seksissä korostuvat etukäteen keskustelemisen ja kaikkien suostumuksen tärkeys. Keskustelu kannattaa käydä rauhassa hyvissä ajoin, eikä niin että tilanne tulee kenellekään yllätyksenä. Rohkeus keskustelun aloittamiseen onkin usein kaikista vaikeinta. Usein työntekijän kanssa seksistä puhuminen on vaikeaa monille ihmisille, ja etenkin useille vammaisille. Ei ole helppoa ottaa asiaa puheeksi ja rohjeta kysyä: ”voisitko sinä olla se ihminen, joka voisi auttaa minua seksissä?”

Tanja Roth on kirjoittanut oppaan ”Avusta ja ohjaa seksissä turvallisesti” (2016). Oppaassa on hyvä prosessiohjaus, kuinka käydä seksissä avustamiseen liittyvä keskustelu vammaisen ja työntekijän välillä. Railasta olisi hyvä, että myös vammaiset ihmiset saisivat neuvontaa siihen, kuinka apua pyydetään.

”Vaikka seksissä avustamisesta olisi puhuttu ja sovittu etukäteen, niin kaikkeen tarvitaan aina myös itse tilanteessa suostumus. Vaikka avustaja ei ole seksin osapuoli, niin hänenkin suostumus on saatava kaikkeen mitä seksissä tehdään. Jos kuka tahansa tilanteessa oleva sanoo ”ei”, niin toiminnan pitää loppua siihen. 

Kaikkien osallisten on tärkeää uskaltaa sanoa ääneen, jos mennään jonkin rajan yli, joka ei tunnu enää hyvältä. Meillekin mieheni kanssa on käynyt niin, että avustaja on sanonut, ettei halua mennä enää seuraavaan vaiheeseen. Vaikka se voi siinä hetkessä harmittaa, niin se on silti todella tärkeää. Juuri niin pitää tehdä.”

Seksuaalioikeudet ovat tismalleen samat kaikilla ihmisillä 

Seksuaalioikeudet ovat osa kansainvälisiä ihmisoikeuksia. Ne kuuluvat perusoikeuksina yhtä lailla kaikille ihmisille. Seksuaalioikeuksien toteutuminen vaihtelee kuitenkin kurjan paljon eri puolilla maailmaa. Usein epätasa-arvoinen kohtelu kohdistuu etenkin erilaisiin vähemmistöihin. Vammaiset ihmiset ovat vähemmistö, jonka seksuaalioikeuksia poljetaan usein. Suomessa tilanne on verrattain parempi kuin monessa muussa maassa, mutta meilläkin elää paljon luutuneita käsityksiä. Edelleen saatetaan ajatella, että vammainen ei tarvitse esimerkiksi seksuaalikasvatusta. Ihmisen on kuitenkin huomattavasti helpompaa pitää huolta hyvinvoinnistaan, tehdä itselleen sopivia valintoja ja myös suojella itseään, kun hän on saanut asianmukaista tietoa.

Kokeneena asiantuntijana Raila tietää, mistä puhuu:

”Seksuaalisuuden toteutuminen on hyvin tärkeää ihan kenelle tahansa. Vammaisten seksuaalioikeudet toteutuvat kuitenkin usein edelleen heikosti. On ollut hurjaa huomata, että monet aikuisetkaan vammaiset ihmiset eivät tiedä, että seksuaalisuus kuuluu myös heille. 

Vammaisten seksuaalisuutta ei nähdä yleensä perusoikeutena, vaan jonakin extrana, jonka huomioiminen ei ole välttämätöntä. Palvelutaloissa yhtenä syynä tähän ovat niukat henkilöstöresurssit. Hoitohenkilöstö ehtii tekemään pakolliset asiat, mutta usein ajatellaan, ettei seksuaalisuus kuulu niihin.

Vammaisten seksuaalisuus ja avusteinen seksi eivät ole uusia asioita, mutta niistä on aiemmin vaiettu. Jo vuosikymmenten ajan asumisyksilöissä on ollut ystävällisiä työntekijöitä, jotka ovat halunneet auttaa. Olen todella onnellinen, että näistä aiheista on alettu puhua, sillä muuten tilanne ei koskaan muutu. Mutta on tässä vielä työtä tehtävänä.”

Lisätietoa on tarjolla sekä vammaisille, heidän läheisilleen että heidän kanssaan työskenteleville

Mitä useampi vammaisten kanssa toimiva saa asiallista tietoa seksuaalioikeuksien tukemisesta, sitä paremmin oikeudet voivat toteutua. Vammaisten vanhemmille ja muille läheisille on tärkeää saada tietoa siitä, mitä seksuaalisuus tarkoittaa esimerkiksi heidän aikuisen lapsensa kohdalla. Olisi hyvin olennaista, että seksuaalisuutta käsiteltäisiin yhtenä luontevana osana myös kaikissa vammaisten kanssa työskentelemään kouluttautuvien ammattitutkinnoissa. Railan mukaan seksuaalisuus sisältyy kehitysvammaisten kanssa työskentelevien opintoihin, mutta henkilökohtaisten avustajien koulutukseen ei. Olisi kuitenkin kaikkien kannalta hyvä, että opiskelijoilla olisi mahdollisuus pohtia koulutuksensa aikana seksuaalisuuden kohtaamista tulevassa ammatissaan.

”Olisi todella tärkeää, että vammaisten ihmisten avustajat olisivat edes kerran miettineet, kuinka he suhtautuvat seksissä avustamiseen. Jos asia tulee yhtäkkiä vastaan, niin tilanne voi olla sekä avustajalle että vammaiselle henkilölle todella häkellyttävä.”

Sexpo on järjestänyt tiiviitä yhden tai kahden päivän mittaisia Avusteinen seksi -koulutuksia. Tähän mennessä suurin osa koulutukseen osallistuneista on ollut vammaisten asumisyksikköjen työntekijöitä, jotka ovat hakeneet koulutuksesta tietoa oman työnsä tueksi. Raila on ollut usein mukana kouluttajan roolissa. Osallistujien palautteet ovat osoittaneet, kuinka silmiä avaavaksi ja hyödylliseksi koulutus koetaan.

”Koulutuksesta saa hyvän ymmärryksen avusteisesta seksistä ja vammaisten ihmisten seksuaalioikeuksien tukemisesta. Koulutus sopii vammaisten kanssa työskenteleville, mutta yhtä lailla kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle. Osallistujat saavat samalla rauhassa pohtia omia asenteitaan, sitä kuinka sinut on itse näiden aiheiden kanssa ja tuntuisiko jokin avustamisen tapa itselle sopivalta.”

Saara Sahlstén
Erityisopettaja, kouluttaja, seksuaalikasvattaja