Harmaa sateenkaari

Värikkään juhlinnan lisäksi Pride on myös kamppailua sateenkaari-ihmisten elämän ja oikeuksien turvaamiseksi.  

Pride-kuukausi on näkyvyyden, ilon ja oikeuksien juhla. Aikaa, jolloin sateenkaareva väki voi olla esillä sellaisena kuin on, pelkäämättä ja selittelemättä. Tänä vuonna moni katsoo kuitenkin sateenkaaren värejä toisin silmin. Niiden päälle on laskeutunut harmaa kerros, joka ei ole vain symbolinen. Sateenkaarivähemmistöihin kohdistuva vastareaktio on voimistunut eri puolilla maailmaa. Samalla Suomessakin poliittinen ilmapiiri on selvästi muuttunut.

Viime vuosikymmeninä monet asiat ovat kulkeneet oikeaan suuntaan. Oikeuksia on saavutettu, lainsäädäntöä päivitetty, syrjintää ehkäisty ja tasa-arvoa rakennettu. Mutta kehitys ei ole koskaan ollut yksisuuntaista. Historia osoittaa, että oikeudet voivat myös kadota. Juuri nyt elämme sitä hetkeä, jolloin monet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset tuntevat turvattomuutta, pelkoa ja uhkaa. Eikä tunne ole tuulesta temmattu.

Yhdysvalloissa Donald Trump palasi presidentiksi tammikuussa 2025. Paluu toi heti mukanaan konkreettisia päätöksiä: X-sukupuolimerkinnät poistettiin passeista, juridinen sukupuoli määriteltiin biologisesti kahteen vaihtoehtoon ja DEI-käytännöt (diversity, equity, inclusion) joutuivat massiivisen vastaiskun kohteeksi. Yliopistoilta leikataan rahoitusta, jos opetuksessa käsitellään sukupuolen tai seksuaalisuuden moninaisuutta. Trumpin hallinto kohdistaa rajua painostusta erityisesti niihin instituutioihin, jotka eivät suostu luopumaan moninaisuuteen liittyvästä opetuksesta. Kyse ei ole yksittäisestä linjanvedosta, vaan järjestelmällisestä moninaisuuden häivyttämisestä yhteiskunnan rakenteista.

Myös Britanniassa suunta on jyrkästi kääntynyt. Korkein oikeus linjasi huhtikuussa, että Equality Act -lakitekstin suojaama ”nainen” tarkoittaa vain biologisesti naiseksi syntymässä määriteltyä. Tämä tarkoittaa, että transnaiset voidaan rajata esimerkiksi naisten turvakotien tai julkisten wc-tilojen ulkopuolelle. Päätöksellä on laajat käytännön seuraukset. Ihmisoikeusjärjestöt puhuvat kriisistä. Entinen Skotlannin pääministeri Nicola Sturgeon totesi, että transihmisten elämä uhkaa muuttua käytännössä elinkelvottomaksi.

Euroopan unionin sisällä tilanne on vähintään yhtä huolestuttava. Unkarissa Pride-tapahtumat on kielletty lailla. Samalla maassa hyväksyttiin kasvojentunnistusteknologian käyttö, jotta mielenosoituksiin osallistuvat voidaan tunnistaa. Sukupuolen juridinen vahvistaminen on kokonaan estetty. EU:n reaktiot ovat toistaiseksi olleet hitaita ja osin symbolisia, vaikka yhteinen kanta lakien ihmisoikeusvastaisuudesta on lausuttu ääneen.

Myös muualta Euroopasta kuuluu huolestuttavia viestejä. Valko-Venäjällä, Turkissa ja Kazakstanissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuu suoraa vainoa. Aktivisteja pidätetään, järjestöjen toimintaedellytyksiä kavennetaan, mediaa sensuroidaan. Italiassa alkuvuodesta tapahtuneet LGBTIQ+-ihmisiin kohdistuneet viharikokset ovat herättäneet laajaa vastarintaa, mutta maan hallitus ei ole puuttunut väkivaltaan. Samaan aikaan hallituksen käyttämä retoriikka normalisoi homofobiaa ja transvihaa. Georgiassa puolestaan on edistetty niin sanottuja ”propagandalakeja”, joilla estetään sateenkaari-identiteetteihin liittyvä näkyvyys koulutuksessa ja mediassa.

Euroopan komissio on luopunut syrjinnän vastaista lainsäädäntöä koskevasta esityksestään, joka olisi tuonut yhdenvertaisuussuojan myös työelämän ulkopuolelle. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun EU-tuomioistuimen oikeusasiamies totesi, että jäsenvaltioiden on tunnustettava muissa EU-maissa solmitut samaa sukupuolta olevien avioliitot. Käytännöt ja periaatteet näyttävät kulkevan eri suuntiin.

Entä Suomi?

SETAn tuore raportti kertoo, että erityisesti sateenkaarinuoret kokevat yhä useammin nettivihaa ja maalittamista. Syrjinnän seuraukset näkyvät mielenterveydessä ja arjessa. Vaikka Suomi säilytti ILGA-Euroopan vertailussa kuudennen sijansa sateenkaarioikeuksien toteutumisessa, monet muutokset osoittavat, että liikkeet konservatiivisempaan suuntaan eivät ole ohittaneet meitä.

Samalla hallituksen leikkaukset järjestöjen rahoitukseen ja leikkausten suunniteltu kohdentaminen erityisesti järjestöjen tekemään edunvalvonta- ja vaikuttamistyöhön vaikuttaa suoraan siihen, millaisia oikeuksia, palveluita ja tukea sateenkaari-ihmisillä on käytettävissään.

Sateenkaarioikeuksien puolustaminen ei ole enää vain juhla- tai näkyvyyskysymys. Se on arkipäivän vastarintaa, joka tapahtuu lainsäädännössä, työpaikoilla, vastaanottohuoneissa ja koulujen opetussuunnitelmissa. Kyse on siitä, jääkö sateenkaari vain kesäkuun ilmiöksi vai säilyykö sen merkitys vuoden jokaisena päivänä.

Harmaa sateenkaari ei ole tulevaisuus, johon meidän täytyy tyytyä. Mutta jotta sen voi estää, on tunnistettava, että harmaus on jo täällä. Sitä ei korjata yksin juhlimalla, vaan puhumalla, vaatimalla, järjestäytymällä ja puolustamalla. Niin Suomessa kuin muuallakin.

Pride ei ole pelkkä juhla. Se on muistutus siitä, että oikeudet eivät pysy voimassa itsestään. Ne pysyvät, jos niistä pidetään yhdessä kiinni.

Tänä vuonna Sexpo on Helsinki Priden yhteisökumppani sekä mukana marssilla ja puistojuhlassa lauantaina 28.6.

Jarna Rintaniemi

Sexpon työtä seksuaalioikeuksien ja seksuaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi voi tukea lahjoittamalla vapaavalintaisen summan MobilePaylla numeroon #22263 tai käyttämällä alla olevaan QR-koodia.