Kätilön työ ei pääty synnytyssaliin – ajatuksia Kansainvälisenä kätilön päivänä

Kansainvälisenä kätilön päivänä juhlistetaan työtä, joka monien mielikuvissa liittyy uuteen elämään, iloon ja alkuihin. Monesti niin onkin. On käsittämättömän etuoikeutettua olla paikalla silloin, kun uusi ihminen ottaa ensihenkäyksensä maailmassa. Mutta kätilön työ ei pääty synnytyssaliin. Eikä se aina ala sielläkään.

Kätilö on kautta aikojen ollut paljon enemmän kuin lapsenpäästäjä. Hän on ollut seksuaaliterveyden hiljainen asiantuntija, kyläyhteisön viisas nainen, kehojen kuuntelija ja tiedon välittäjä silloin, kun tietoa ei ollut helppo saada.

Tänäänkin, niin Suomessa kuin globaalisti, kätilöt työskentelevät eturintamassa edistämässä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä. He tarjoavat ehkäisyneuvontaa, tukevat kehosuhteessa, auttavat löytämään sanoja seksuaalisuudelle ja kohtaavat haavoja, jotka eivät aina näy päällepäin. Seksuaaliterveys on aina ollut erottamaton osa kätilötyötä.

Kätilö on rinnallakulkija. Ei vain syntymän hetkellä, vaan myös silloin kun elämä pysähtyy, horjuu tai muuttaa suuntaa. Olen saanut kulkea monenlaisten ihmisten vierellä raskaudenkeskeytyksissä, keskenmenoissa, gynekologisissa syövissä ja toivottomuuden hetkissä, joissa ei ole ollut tilaa ilolle tai uudelle alulle. Ei ainakaan heti.

Kätilö on silloin paikalla, kun tarvitaan turvallinen ihminen, joka uskaltaa katsoa silmiin ja pysyä vieressä, vaikka toisen maailma olisi hetkellisesti sortunut. Se vaatii herkkyyttä, mutta myös ammatillista selkärankaa. Kätilö ei säikähdä kyyneleitä, verta, pelkoa tai kipua. Meidät on koulutettu siihen, mutta meissä on myös jotain, mikä ei tule oppikirjoista. Jotain, mikä liittyy sukupolvien mittaiseen historiaan, toisiin naisiin ja siihen, miten olemme aina auttaneet toisiamme.

Suomessa kätilötyön juuret ulottuvat syvälle historiaan. Meillä on ollut viisaat vaimot, parantajat ja kylän naiset, joille synnyttäminen, kuoleminen ja kaikki siltä väliltä kuuluivat elämään. Kätilöt ovat kautta aikojen toimineet paitsi hoitajina, myös yhteisöjensä hiljaisina vaikuttajina ja puolustajina. Kun raskaudenkeskeytykset olivat vielä kiellettyjä, enkelintekijät toimivat usein epätoivon ja inhimillisyyden rajapinnassa ja monella heistä oli kätilön taitoja. Osa kätilöistä myös osallistui aborttien tekemiseen, riskeeraten samalla työnsä, vapautensa ja jopa henkensä.

Myöhemmin, kun lait muuttuivat ja terveydenhuolto järjestäytyi, kätilöistä tuli osa virallista hoitokoneistoa. Meidät koulutettiin, järjestettiin ja kirjattiin prosesseihin. Mutta mukana kulki edelleen vahva ammattietiikka ja ajatus siitä, että olemme ennen kaikkea ihmistä varten, ei järjestelmää.

Tänään, kun terveydenhuollon resurssit natisevat liitoksissaan ja aikaa potilaille on vähän, moni kätilö kokee ristipaineita. Joudumme tekemään tilaa kiireen keskellä, puristamaan ammattiminämme tiukaksi paketiksi, jotta se mahtuisi aikarajojen, raportointien ja priorisointien väliin. Silti jokainen katse, jokainen käsi kädessä pidetty hetki, jokainen kuunneltu tarina on muistutus siitä, miksi tätä työtä tehdään.

Minä lähdin sairaalamaailmasta useamman vuoden kätilötyön jälkeen, ja uskoin pitkään, että jätin samalla jotain itselleni todella rakasta lopullisesti taakseni. Surutyö sen ammatillisen identiteetin osan menettämisestä oli yllättävän iso. Kätilöys ei ole minulle vain työ. Se on osa sitä, miten ymmärrän maailmaa ja omaa paikkaani siinä.

Vuosien varrella olen kuitenkin löytänyt kätilöyden uusia muotoja.  En enää työskentele synnytyssaleissa tai sairaalan käytävillä, mutta teen edelleen samaa työtä: kuuntelen, tuen, autan sanoittamaan asioita, joita on vaikea sanoa. Toimin kouluttajana seksuaaliterveyden ja -oikeuksien parissa. Vien tietoa niille, jotka tarvitsevat, ja puolustan niitä, joiden ääni ei muuten kuulu. Olen omassa lähipiirissäni seksuaalikasvattaja, keskustelunavaaja ja toisinaan myös neuvonantaja. Ja kyllä, joskus edelleen käyn läpi tuttujen kanssa synnytyskertomuksia, vastaan outoihin oireisiin liittyviin huoliin tai selvitän, mitä kuukuppi oikeastaan tekee.

Kätilöys ei katoa ihmisestä, vaikka työympäristö vaihtuisi. Se muuttaa vain muotoaan.

Kansainvälisenä kätilön päivänä haluan kiittää jokaista kollegaani, niin sairaaloissa, ehkäisyneuvoloissa, kriisityössä, opettajina, kenttätyössä kuin järjestöissäkin. Kätilön työ on usein näkymätöntä, mutta sen vaikutus kantaa kauas. Jokainen arvostava kohtaaminen on pala maailmaa, jossa ihmisten kehoja, valintoja ja tunteita kunnioitetaan.

Maailma tarvitsee kätilöitä. Myös silloin  ja ehkä erityisesti juuri silloin , kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan.

Jarna Rintaniemi