Monta tapaa olla nainen
Kuka on nainen? Miten nainen määritellään? Tällaisia kysymyksiä esitetään mukaviattomasti, kun halutaan kyseenalaistaa joidenkin ihmisten naiseus tai palauttaa naiseuden määritelmä karkeasti kromosomeihin tai 50-luvun ajattelutapoihin.
Naiseus on sateenvarjokäsite, joka pitää samanaikaisesti sisällään muun muassa biologisia ja kehollisia ominaisuuksia, naiseuden historian, feminiinisyyden kulttuurisia merkityksiä sekä sosiaalisia rooleja. Sen ytimessä on kuitenkin aina ihminen, joka määrittelee itse itsensä naiseksi valiten, miten hän naiseuden eri merkityksiin suhtautuu.
Naisena olemisen ja kokemisen tapoja on yhtä monta kuin on naisia. Naiseutta ei voi päätellä yksiselitteisesti ulkonäöstä tai itseilmaisun tavoista, eikä se riipu suoraan kehon sukupuoliominaisuuksista. Ainoastaan henkilö itse voi tietää onko hän nainen vai ei.
Joillekin naiseus on koko identiteetin ydin ja persoonallisuuden pohjarakenne. Toisille sukupuoli on melko yhdentekevä ominaisuus, yksi muiden ominaisuuksien joukossa. Naiseus voi olla selkeää ja kiinteää, tai se voi olla joustavaa, muovautuvaa ja häilyvää. Joillekin naiseus on itseilmaisun leikkikenttä täynnä mahdollisuuksia.
Feminiinisyys on yksi tapa ilmaista naiseutta. Se on nippu kulttuurisia ominaisuuksia, jotka vaihtelevat aikakauden ja tapojen mukaan. Feminiinisyys ei kuitenkaan ole naiseutta määrittelevä tekijä, eikä naiseudelle välttämätöntä.
Androgyynisti itseään ilmaiseva nainen on yhtä paljon nainen kuin feminiininenkin nainen, jos heistä kumpikin haluaa kutsua itseään naiseksi. Myös naiseuttaan harvoin pohtiva cis-nainen on yhtä paljon nainen kuin intensiivisesti naiseutensa kokeva trans-nainen – ja toisinpäin.
Vaikka naiseus on monimutkainen käsite, joka kokoaa yhteen useita eri näkökulmia naiseudesta, olennaisinta on yksilön oma käsitys omasta naiseudestaan. Ulkopuolisilla ei ole syytä ryhtyä kyseenalaistamaan sitä – ei edes lipuntarkastajana tai puolueen nuorisosiiven jäsenenä.