Queerina kinky-skenessä

Queer <3  kinky! Tämä kirjoitus jatkaa Sexpon Pride 2021 -viikon teemaa, jossa käsitellään kinkyn ja queerin intersektioita.

Kinky-skene on muuttunut moninaisemmaksi 10 vuoden aikana. Haastattelussa Nana ja Ruu tuovat esiin queer-ihmisten näkökulmia skenestä ja Häkin eli Helsingin akateemiset kinkyt ry:n puheenjohtaja Peltsi valottaa skenessä tapahtuneita muutoksia.

Amatsoni-dominat, ankarat masterit, kahleet ja piiskat. Tällaiset stereotyypit ovat hallinneet kinky-skeneä vuosikymmeniä. Mukaan vähän punaista samettia ja nahkasohva, niin ollaan 80-luvun syntisessä pornomiljöössä, josta sadomasokistien kulttuuri on ammentanut estetiikkaansa pitkään. Yhä edelleen monissa kinky-bileissä liikutaan samankaltaisessa mielenmaisemassa. 

Kinky-kulttuurin normeihin ovat kuuluneet selkeät sukupuoliroolit, jotka rakentuvat kaksijakoisille stereotyypeille: dominoiva tai alistuva, mies tai nainen ja niin edelleen. Homomiehillä on ollut oma skenensä, eikä liikettä alakulttuurien välillä ole ollut paljoa. Aika on kuitenkin muuttunut; lokeroista, identiteeteistä ja liikkumatilasta puhutaan paljon enemmän kuin aiemmin. 

Nana on tullut kinky-skeneen noin 10 vuotta sitten ja Ruu vähän myöhemmin. Nuorina queer-ihmisinä he kokivat skenen heteronormatiivisuuden vahvana. Nana kertoo, että etenkin alkuaikoina skenessä itselle tärkeimpänä tehtävänä oli muiden queer-ihmisten ja oman porukan löytäminen. 

Kinky-skene ei olisi tuntunut saavutettavalta, ellei olisi ollut queer-ystävällisiä tiloja ja tapahtumia, jotka toimivat siltana valtavirtaskeneen. Esimerkiksi turvallisemmasta tilasta viestiminen teki Helsinki Shibarin tapahtumat helpommin lähestyttäväksi, Ruu sanoo.

Skene kehittyy, mutta omia lokeroita tarvitaan yhä

Valtavirran kinky-skene muuttuu koko ajan monimuotoisemmaksi. Queer-identiteetit ja ajattelutavat ovat yhä yleisempiä: sukupuolen ja seksuaalisuuden kirjo saa näkyä ja niihin liittyviä raja-aitoja kyseenalaistetaan entistä enemmän.  

Peltsi toimii puheenjohtajana Häkissä eli Helsingin akateemiset kinkyt ry:ssä. Hän on nähnyt 10 vuoden aikana yhdistyksen kasvavan valtavasti, ihmisten itseilmaisun tapojen monipuolistuneen ja kinkyyn liittyvän asenneilmapiirin muuttuneen hyväksyvämmäksi. Ennen Helsingin yliopiston avajaiskarnevaaleissa pervojen opiskelijoiden piste kierrettiin kaukaa, mutta nykyisin porukkaa riittää, eikä edes tuhat infolehtistä riitä kaikille kiinnostuneille. 

Peltsi kertoo, että Häkin jäsenmäärä on kasvanut kourallisesta viiteensataan ja moni uusi tulokas ilmoittaa jäsenhakemuksessaan kuuluvansa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, vaikka tätä ei edes kysytä.

Myös Nana ja Ruu näkevät skenen kehittyvän muun yhteiskunnan mukana. Ihmiset ovat yhä enemmän kiinnostuneita kinkystä ja se nostaa esiin haasteita skenen saavutettavuuden ja turvallisuuden kehittämiseksi, Nana sanoo. 

Nuoret nostavat esiin moninaisuutta ja inklusiivisuuden vaatimuksia niin yliopistolla kuin skenen sisälläkin. Vaikka valtavirta monipuolistuu, tarvetta queer-ihmisten omille tiloille on yhä. Ne tarjoavat vertaistukea ja rohkaisua. Ruu toteaa, että queer-ihmisten omien porukoiden ei kuitenkaan tarvitse sulkea pois osallistumista yhteisiin tiloihin ja bileisiin.

Queer-ihmisten omat tilat koetaan kuitenkin yhä turvallisempina kuin kinky-skene kokonaisuudessaan. Nana ja Ruu näkevät ne arvokkaina, koska niissä saa tukea ja voi avoimesti käsitellä huonoja kokemuksia. Toisaalta niissä jaetaan myös hyviä kokemuksia: kun kuulee kavereilta, että jossakin on hyvä meininki, on helpompi mennä itsekin mukaan.

Etuoikeudet hidasteena

Kinky-skenen kehitystä hidastavat samat tekijät kuin muutakin yhteiskuntaa. Erilaiset sisäistetyt etuoikeudet vaikeuttavat ongelmien tunnistamista. Nana näkee etuoikeuksien käsittelemisen olevan avainasemassa skenen kehittymiselle. Tarvitaan toisten kuuntelemista ja empaattisuutta – ja myös epämukavuuden sietämistä silloin, kun normeja ravistellaan. 

Ruun mielestä etuoikeuksien purkaminen voi olla vapauttavaa myös niille, jotka joutuvat tekemään töitä niiden tunnistamiseksi omalla kohdallaan. Prosessi voi tuntua hankalalta, kun sitä tehdään muita ihmisiä kuin itseä varten, mutta lopulta skene on parempi kaikille, kun se kehittyy avoimemmaksi ja saavutettavammaksi.

Peltsin mukaan Häkissä käydään paljon keskustelua inklusiivisuudesta. Itsemäärittely on noussut merkittävään rooliin ja skenen alaryhmien raja-aitoja on entistä helpompi ylittää. Esimerkiksi tiukka jako homo- ja heteroskeneen on väljentynyt. 

Kinkyys identiteettinä on Peltsin mielestä yhdistävä tekijä, joka mahdollistaa yhteenkuuluvuuden, vaikka seksuaaliset suuntautumiset, sukupuolet tai poliittiset kannat eroavaisivatkin. Tästä syystä kinky-kulttuuri on jo askeleen edellä, kun mennään kohti inklusiivisempaa maailmaa.

Ruu toteaa, että queer- ja kinky-ihmiset ovat aina olleet täällä ja sekoittuneet. Nykyinen keskustelu identiteeteistä on kuitenkin tehnyt moninaisuudesta ihan uudella tavalla näkyvää. Samalla myös inklusiivisuuden puutteet ovat tulleet esiin. Ongelmista pitää puhua avoimesti, mutta tavalla, joka mahdollistaa rakentavan dialogin. Nana jatkaa, että myös onnistuneista ratkaisuista pitää puhua, jotta keskustelu ei jää kiinni pelkästään ongelmiin.

Kohti parempaa skeneä

Queer-näkökulmat purkavat raja-aitoja ja stereotyyppejä, lisäten mahdollisuuksia kohtaamisiin ja nautintoon. Niitä voi tehdä näkyväksi esimerkiksi turvallisemman tilan periaatteilla. 

Nana ja Ruu ajattelevat, että skenen monimuotoisuus antaa kaikille enemmän liikkumatilaa toteuttaa omaa kinkyyttään sukupuolesta tai seksuaalisuudesta riippumatta. Peltsi on samaa mieltä, että kun ihmisillä on lupa olla omanlaisensa ilman tiukkoja lokeroita, niin he ovat vapautuneempiä tekemään ja kokeilemaan kaikenlaista.

Nana toivoo, että tapahtumajärjestäjät kertoisivat suoraan kenelle tapahtuma on suunnattu, ja ketkä ovat tervetulleita. Vaikka järjestäjät ajattelisivat, että heidän bileensä ovat kaikille avoimet, niin viesti ei aina välity queer-ihmisille. Viestintä on kuitenkin vain osa ratkaisua; inklusiivisuus vaati yhteisöiltä konkreettisia välineitä ratkaista ongelmatilanteita rakentavasti sekä  puuttua syrjintään ja häirintään yhteisön sisällä, Ruu sanoo. 

Jotta keskustelu olisi aidosti moniäänistä, tarvitaan osallisuutta ja osallistumista. Nana ja Ruu kehottavat kutsumaan queer-kaverit mukaan bileisiin, tapahtumiin ja keskusteluihin. Kinky-yhteisöstä kehittyy parempi, kun ollaan kiinnostuneita toisista ihmisistä ja heidän kokemuksistaan. Ja parempi yhteisö mahdollistaa paljon enemmän kivaa!