Sateenkaarevan yksinäisyyden taustasyyt ovat rakenteissa

Kognitiivis-analyyttinen psykoterapeutti, seksologi ja tietokirjailija Miska Salakka puhui SEKS2025-päivässä yleisölle sateenkaarevasta yksinäisyydestä ja ihmissuhdeosattomuudesta. Tässä blogitekstissä hän kertoo muutaman huomion laajasta aiheesta.

Miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokema yksinäisyys eroaa muiden yksinäisyydestä ja mitkä asiat erityisesti selittävät tätä eroa?

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kokevat yksinäisyyttä toisaalta samoista syistä ja samoissa tilanteissa kuin cissukupuoliset ja heterot, mutta toisaalta on joitakin erityisiä tekijöitä, jotka aiheuttavat monille sateenkaari-ihmisille yksinäisyyttä. Aihe on erittäin moniulotteinen ja nostan tässä esiin vain joitakin esimerkkejä.

Suomessa syrjiviä lakeja on purettu hitaasti. Homoseksuaaliset teot olivat kriminalisoituja vuoteen 1971, homous leimattiin sairaudeksi vuoteen 1981, niin sanottu kehotuskielto oli voimassa vuoteen 1999, ja lisääntymiskyvyttömyyttä edellyttävä translaki vuoteen 2023. Näiden syrjivien lakien vaikutus elää sateenkaari-ihmisissä yhä häpeäleimana ja viallisuuden kokemuksena. Syrjiviä ja todella vihamielisiä puheita sateenkaarevaa moninaisuutta kohtaan kuullaan edelleen kaduilla, työpaikoilla ja eduskunnan täysistunnoissa. Syrjinnän vaikutukset ihmisen hyvinvointiin ovat kokonaisvaltaisia.

Monilla sateenkaari-ihmisillä on kokemuksia koulukiusaamisesta. Monia on kiusattu vuosien ajan peruskoulussa esimerkiksi sen vuoksi, että on rikkonut sukupuolinormeja: päivästä toiseen on voitu homotella, haukkua liian tyttömäiseksi tai poikamaiseksi, tai jättää porukan ulkopuolelle. Tällaiset kokemukset, samoin kuin muut syrjintäkokemukset, aiheuttavat turvattomuuden tunnetta suhteessa muihin ihmisiin, mikä ymmärrettävästi saa monen vetäytymään, vaikeuttaa yhteyden kokemista ja ihmissuhteiden rakentamista.

Monet niistä, jotka ovat kasvaneet homo- ja transfobisessa ympäristössä, ovat sisäistäneet näitä asenteita ja kokevat häpeää omaan minuuteen liittyen. Häpeä ottaa monia muotoja. Monet häpeästä kärsivät ovat varovaisia muiden ihmisten seurassa tai vetäytyvät. Silloin on tietenkin todennäköistä kokea yksinäisyyttä. Myös se tunne, että on jollakin merkittävällä tavalla erilainen kuin ihmiset ympärillä, voi saada aikaan syvän kokemuksen emotionaalisesta yksinäisyydestä eli kokemuksesta, ettei koe yhteyttä toisiin eikä tule nähdyksi. Erityisesti moni pienemmällä paikkakunnalla kasvanut tai edelleen elävä pystyy samaistumaan tällaiseen kokemukseen. On hyvä muistaa, että kuitenkin myös suuremmilla paikkakunnilla monen voi olla vaikeaa löytää vertaisia.

Vaikka tässä puhutaan yksinäisyyden ilmenemisestä yksilötasolla, on äärimmäisen tärkeää muistaa, ettei kyse ole yksilötason ongelmasta. Ensisijaisten ratkaisujen ei tule olla psykoterapia tai henkilön oma sisäinen työ, vaan yhteiskunnallinen, laajempi muutos, jotta jokainen voisi olla oma itsensä ja tulla kohdatuksi kunnioittavasti riippumatta sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

Mitä asialle voi tehdä yhteiskunnallisella tasolla? Esimerkiksi mitä palveluista puuttuu tällä hetkellä?

Tämä on valtavan suuri kysymys ja ratkaisut liittyvät moniin yhteiskunnan rakenteisiin. Koulukiusaamiseen ja ulkopuolelle jättämiseen tulee puuttua jämäkästi ja koulujen täytyy sitoutua yhdenvertaisuuden edistämiseen. Lapset ja nuoret tarvitsevat tiedon lisäksi empatia-, tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamista. Tämäkään ei yksin ratkaise lasten ja nuorten pahoinvointia, joka voi purkautua esimerkiksi kiusaamisella.

Syrjintään ja ulkopuolelle jättämiseen tulee tietenkin puuttua myös työpaikoilla ja muillakin elämän osa-alueilla. Monilla paikkakunnilla sateenkaarinuorten osallisuuteen on alettu hienosti panostaa esimerkiksi järjestämällä sateenkaarinuorten ryhmiä. Tärkeää olisi kuitenkin tarjota mahdollisuus vertaisten kohtaamiseen kaiken ikäisille. Erityisesti monet sateenkaariseniorit kokevat yksinäisyyttä. Myös monet aikuiset sateenkaari-ihmiset kaipaavat lisää kohtaamispaikkoja ja vertaistukiryhmiä.

Yhteiskunnallisella tasolla toivoisin muutosta siihen, kuinka sateenkaarevuutta katsotaan marginaalisena, jonakin, mikä on harvinaista. Ihmisyys on niin monin tavoin moninaista, ja moninaisuus on upea asia, sitä ei tarvitsisi nähdä uhkana.

Mitä sateenkaari-ihmiset, -yhteisöt ja heidän liittolaisensa voivat tehdä yksinäisyyden vähentämiseksi?

Yhteiskunnallisen vaikuttamisen, yhdenvertaisuustyön ja -aktivismin lisäksi jokainen voi omassa arjessaan lisätä kohdatuksi tulemisen kokemuksia ja siten lieventää yksinäisyyden kokemusta.

Jokainen saa varmasti kiinni kokemuksesta, kun on mennyt johonkin uuteen paikkaan tai sosiaaliseen tilanteeseen jännittäen, että tuleeko hyväksytyksi ja pääseekö mukaan. Moni saa myös kiinni niin hyvistä kuin huonoista kokemuksista, ohitetuksi ja toisaalta lämpimästi vastaanotetuksi tulemisen kokemuksista. Pienillä ystävällisillä eleillä, kuten tervehtimisellä, hymyllä, katsekontaktilla, tai kuulumisten kysymisellä voi olla suuri merkitys ihmiselle, joka on vaikkapa ensimmäistä kertaa hakeutunut sateenkaari-ihmisille suunnattuun tapahtumaan.

Kenenkään ei tarvitse ottaa missiota pelastaa yksinäisyyttä kokevia ihmisiä, se on alentuvaa ja toisten toimijuutta väheksyvää. Pienillä, itselle sopivilla ystävällisillä eleillä voi kuitenkin olla suuri merkitys, ja ne vahvistavat myös eleen osoittajalle yhteyden kokemusta kanssaihmisiin.

Lue lisää:

Miska Salakan kirja Sukupuolten moninaisuus — Seksuaalisuus ja hyvinvointi (SKS Kirjat, 2025)

Sexpon työtä seksuaalioikeuksien ja seksuaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi voi tukea lahjoittamalla vapaavalintaisen summan MobilePaylla numeroon #22263 tai käyttämällä alla olevaan QR-koodia.