Seksuaalinen nautinto kuuluu kaikille
Seksuaalinen nautinto on ollut pitkään väliinputoaja, kun seksuaalisuudesta on keskusteltu lähinnä terveyden edistäminen edellä. Vaikka seksologit osaavat yleensä viestiä nautinnosta sujuvasti, on myös seksologian keskuudessa vahvaa seksuaaliterveysvetoista puhetta, josta seksuaalisuuden monimutkaiset, elämänmakuiset rönsyt pidetään tavallisesti sivussa.
Maailmalla seksuaalisuuden piilottaminen terveyden taakse on ollut eittämättä tarpeellista, koska sen varjolla seksuaalisuudesta on voitu puhua myös sellaisissa konservatiivisissa ympäristöissä, joissa suora puhe seksuaalisuudesta olisi ollut mahdotonta. Hintana kikkailulla on se, että terveysvetoinen puhe voi olla pahimmillaan seksikielteistä ja syrjivää, ja parhaimmillaankin se on aika kuivaa ja virallista.
Ihmisten elämässä seksin on harvoin tarkoitus olla kuivaa ja virallista, ellei kyse ole byrokratiafetissin toteuttamisesta. Yksilötasolla seksuaalisuus esiintyy runsaana, rönsyilevänä ja lihallisena, kaikkine tirskuvine yksityiskohtineen. Seksuaalinen nautinto on yhtä ihanan moninaista ja sekavaa kuin ihmisetkin erilaisine kehoineen ja identiteetteineen.
Seksuaaliterveyden maailmanjärjestö (WAS) julisti Meksikon konferenssissaan 2019 nautinnon olevan monimuotoista ja kuuluvan kaikille. Nautinnon pitäisi aina toteutua seksuaalioikeuksien, yhdenvertaisuuden ja suostumuksen konteksteissa. Julistus on arvokas aloite, jolla muistutetaan, että seksuaalisuus on muutakin kuin terveyspolitiikkaa.
(Itse julistus tosin on kuivaa ja hankalaa kapulakieltä, mutta ei anneta sen nyt häiritä, ajatus on tärkeämpi…)
Julistuksen mukaan seksuaalinen nautinto pitäisi ottaa osaksi terveyspalveluita, seksuaalikasvatusta ja yhteiskunnallista keskustelua aina, kun se on vähänkään relevanttia. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi seksitavoista, suostumuksesta ja kunnioittavasta kohtaamisesta pitäisi puhua seksuaalikasvatuksessa terveystiedon lisäksi. Kasvatus on yksilöitä varten, ja yksilöille nautinto on tärkeää. Sen rooli hyvinvoinnin ja elämän mielekkyyden rakennusosasena pitää tunnistaa ja tunnustaa.
Myös terveyspalveluiden pitäisi muistaa se, että ihmisen kyky nautintoon on arvokas. Esimerkiksi kenenkään kehoa tai vehkeitä ei pitäisi leikellä tavoilla, jotka turmelevat kyvyn nauttia seksistä. Kaiken terveydenhuollon pitäisi vaalia ja säilyttää potilaana olevan ihmisen mahdollisuus nautintoon.
Nautinnon moninaisuuden nostaminen esiin on jälleen tärkeä muistutus siitä, että meidän on purettava tarmokkaasti erilaisiin seksitapoihin, kehoihin, identiteetteihin, seksuaaliseen aktiivisuuteen ja niiden intersektioihin liittyvää stigmaa ja häpeää, jotka heikentävät mahdollisuuksia nautintoon. Ja meidän on muistettava, miten moninaisuus on edelleen haaste yhteiskunnalle, joka on rakentunut kohtelemaan ihmisiä yhden muotin mukaisina, etnisesti suomalaisina, valkoisina cis-sukupuolisina heteroina.
Seksuaalisen nautinnon vapaan virtaamisen esteitä eivät ole vain suorat syrjivät asenteet ja paheksunta, mutta myös terveysajattelun rakenteisiin yhä kytkeytyvät seksikielteiset huolet sekä seksuaalisuuden näkeminen vain kulttuuristen normien mukaisissa kehyksissä. Sexpo on kädet savessa mukana talkoissa, jotta seksuaalinen nautinto todella kuuluisi kaikille, ja jotta kenenkään ei tarvitsisi hävetä itseään ja nautintoaan!
