Unnutus

Unnutuksella tarkoitetaan pienen lapsen itsetyydytystä. Se on oman kehon koskettelua, jolla lapsi pyrkii rauhoittumaan tai saamaan hyvän ja turvallisen olon. Unnuttaessaan lapsi koskettelee sukupuolielimiään kädellään tai hinkkaaamalla itseään rytmisesti lelua tai huonekaluja vasten. Unnuttamista voi olla myös unilelun tai peukalon imeskely.

Miksi lapsi unnuttaa?

Unnutus on yleisintä 3-5 vuoden iässä, mutta jo pienet vauvat ja taaperoikäiset voivat unnuttaa samalla kun vaippaa vaihdetaan tai istutaan potalla. Lapsi saattaa usein siirtymätilanteissa, kuten nukahtamistilanteissa tai turhautuessaan, keskittyäkseen, saadakseen lohdutusta tai helpotusta tylsyyteen, alkaa kosketella itseään.

Usein unnutus on lapselle pelkästään vain itsensä kanssa huvittelemista. Lapsen itsensä koskettelu on lohdutuksen, turvallisuuden tunteen ja hyvän olon tuntemista, joita lapsi hakee päästääkseen esimerkiksi uneen tai lievittääkseen huoliaan. Lapset eivät tavoittele unnutuksella orgasmia, vaikkakin sen saaminen on mahdollista. Lapsen itsetyydytys ei siis ole samalla tavalla orgasmikeskeistä kuin aikuisen itsetyydytys. Unnutus on lapselle leikkiä ja normaali tapa tutustua itseensä ja kehoonsa.

Miten suhtautua lapsen unnuttamiseen?

Lapsi voi oppia kehonsa toiminnoista ja rakentaa kehonkuvaansa itsetyydytyksen avulla. Lapselle kerrotaan, että omiin sukupuolielimiin on lupa tutustua ja niistä saa nauttia, mutta se on hyvä tehdä omassa rauhassa, sillä kyse on yksityisestä asiasta. Lapselle voidaan kertoa, että esimerkiksi oma sänky nukkumaan mentäessä on hyvä ja rauhallinen paikka tutustua omiin sukupuolielimiin. Lapsella on oikeus nauttia omasta kehostaan, ja sen takia unnuttamiseen on suhtauduttava kunnioittavasti ja positiivisesti. Jos lapsen itsetyydytykseen suhtaudutaan tuomitsevasti ja negatiivisesti, voi se johtaa siihen, ettei lapsi pysty aikuisena suhtautumaan itsetyydytykseen luonnollisena osana omaa seksuaalisuuttaan.

Pakonomainen unnutus

Jos lapsi kuitenkin pakonomaisesti tyydyttää itseään, lapsi voi kärsiä stressistä tai ahdistuksesta. Tällöin lapsi on usein lohduton ja pelokas. Pakonomainen unnuttaminen ei ole aina oire seksuaalisesta kaltoinkohtelusta, vaikka sen mahdollisuus on olemassa. Pakonomainen itsetyydytys häiritsee lapsen arkea ja toimintaa sen aikana, esimerkiksi nukahtamista tai leikkimistä. Siitä puuttuu ilo ja leikki. Myös iho sukupuolielinen ympäriltä voi olla ärtynyt tai jopa rikki. Pakonomaiseen unnutukseen tulee suhtautua samoin kuin lapsen muihinkin lapsen pelkotiloihin tai tapoihin ilmaista ahdistustaan, eli rauhoittaa lapsi syliin ja lohduttaa. Pakonomaisesti unnuttava lapsi kaipaa aikuisen turvallista syliä ja huomiota. Lapsen kanssa itsetyydytyksestä puhuttaessa on muistettava sama hienotunteisuus ja tahdikkuus kuin keskuteltaessa aikuisen kanssa aikuisen itsetyydytyksestä.