Hei!Ongelmani koskee seksuaalisuuden kehitystä. Koen aina välillä syyllisyyttä lapsuuden tutkim...

Hei. Kiitos kysymyksestäsi.

Et ole yksin pohdintasi kanssa. Moni miettii aikuistuttuaan lapsuuteen tai varhaisnuoruuteen liittyviä kokemuksia, joissa on tehty asioita, jotka aikuisen näkökulmasta ovat seksuaalisia.

Kehoa ja sen tarjoamaa mielihyvää kohtaan tunnettu kiinnostus sekä omaan ja toisen kehoon tutustuminen ovat täysin luonnollinen ja tärkeä osa lapsen kehitystä. Pienetkin lapset etsivät kehostaan mielihyvää, jolloin voidaan puhua unnutuksesta.

Näitä kokemuksia taaksepäin miettiessä on hyvä muistaa, että itse on ollut tilanteessa lapsena tai nuorena, lapsen tai nuoren tiedoilla ja taidoilla varustettuna ihmisenä. Tekoja ei näin ollen voida arvioida aikuisen seksuaalisuudesta käsin.

Kerrot, että aina välillä tunnet näistä asioista syyllisyyttä. Kuulenko oikein, että välillä syyllisyys ei vaivaa ihan yhtä paljon? Millaisina hetkinä sinun on jo nyt helpompi olla menneisyytesi kanssa? Voisiko noissa hetkissä olla jotakin, jota voisi hyödyntää myös niinä hankalampina hetkinä?

Syyllisyyden tunne on nimensä mukaisesti tunne. Tunteiden luonteeseen kuuluu se, että ne tulevat ja menevät usein omia aikojaan. Uteliasta ja tuomitsematonta suhtautumista omiin tunteisiin ja ajatuksiin on kuitenkin mahdollista harjoitella. Harjoittelun tavoitteena ei ole estää hankalalta tuntuvia tunteita syntymästä, vaan opetella suhtautumaan niihin ohitse lipuvina kokemuksina kehossa ja mielessä. Moni on saanut harjoitteluunsa apua erilaisista tietoisuustaitoharjoitteista, joita löydät kootusti esimerkiksi täältä.

Jos sinusta tuntuu siltä, että haluaisit jutella huolistasi lisää, olet tervetullut soittamaan puhelinneuvontaamme tai ottamaan yhteyttä lomakkeella.

Maria Vihlman