Henkisen kynnyksen ylittäminen seksuaaliterapiaan menossa?
Olen ollut pitkään psykiatrisen avohoidon asiakkaana ja vuoden alusta minulla alkoi terapia neuropsykiatristen haasteiden, tarkemmin Asperger, johdosta. Olen samaan aikaan myös kunnallisen mielenterveyshoidon asiakas, he hoitavat lääkitykseeni liittyvät asiat, ja muutaman kerran viikossa näkevät vointini ja tukevat tarvittaessa. Terapia on edennyt ja olen saanut huimia harppauksia eteenpäin. Minulla on kuitenkin ollut traumoja aiheuttava lapsuus ja äitini on suurena syynä siihen. Lisäksi minulla on huonoja kokemuksia naisista ja pahimpana noin puolen vuoden mittainen suhde isänsä törkeän ja pitkäkestoisen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuneen naisen kanssa. Hänen toipuminen poliisitutkintoineen oli suhteen aikana vasta alussa. Koen, että exäni käytti minua laastarina omaan toipumiseensa, seksuaalisuuteni joutui sellaiseen käyttöön johon sitä ei ole suunniteltu, ja liika auttamishaluni ja tietämättömyyteni aiheutti sijaistraumatisoitumisen tai vastaavan vamman. Lisäksi avun saanti ihmissuhde/seksuaalipuoleen, vaikka olinkin psykiatrisen puolen asiakas, ja kunnon terapiaan pääseminen kesti aivan liian pitkään, reilu yhdeksän vuotta, jolloin oman avun varaan jääminen pahensi oleellisesti suhteesta tullutta traumaa. Pahimmillaan oli vaikeaa mennä sellaiseen ruokalaan jossa suuri osa kanssaihmisistä oli ikäluokkaani kuuluvia naisia. Noista ajoista on tultu onneksi paljon eteenpäin.
Olen puhunut terveydenhuollossa seksuaaliasioista sikäli kun ne liittyvät muuhun hoitoon ja siinä ei ole ollut viime aikoina suurempia haasteita. Yhdessä vaiheessa minulle oli vaikeaa kun asioitani hoitavaksi yhteyshenkilöksi tuli minua nuorempi naispuolinen sairaanhoitaja, viimeisen parin viikon aikana sain ylitettyä kynnyksen kun pystyin kertomaan ensin tälle hoitajalle, ja myöhemmin minua hoitavalle lääkärille tämän sairaanhoitajan kuullen, että runsaasti haittoja aiheuttavan lääkkeen alasajo saattoi aiheuttaa vieroitusoireena ohimenneitä kipuja sukuelimiin ja aristusta nännien alueelle.
Minua hoitava terapeutti on ehdotellut muutamaan kertaan että seksuaaliterapeutilla käynti voisi olla aiheellista, alussa olin varovaisen myönteinen, ja viimeeksi totesin että, kun terapia saadaan oikeaan vaiheeseen, niin seksuaaliterapia olisi todella paikallaan. Vaikka terveydenhuollon henkilöstöllä on vaitiolovelvoite, terapeutti on kuullut kaiken mahdollisen ja niin edespäin, niin silti minulla on vielä joku henkinen kynnys ylitettävänä ja asia tuntuu jotenkin pelottavalta ja hävettävältä. Voisiko ilmaisun ”seksuaali” esiintyminen ammattinimikkeessä ja keskittyminen seksuaaliasioihin aiheuttaa tämän henkisen kynnyksen? Miten tästä pääsisi yli että saisin oikealla hetkellä oikeanlaista apua?
Hei.
Kiitos kysymyksestäsi. Hienoa kuulla, että olet saanut apua terapiasta. Monelle kynnys hakeutua seksuaaliterapiaan voi olla korkea, sillä itseä mietityttävät asiat voivat aiheuttaa häpeän tunnetta ja tuntua jopa pelottavilta kohdata. Seksuaaliterapiassa tunteita ja ajatuksia käsitellään kunnioittavasti ja ihmisen omista tarpeista lähtöisin.
Nähdäkseni olet kuitenkin ylittänyt jo monta kynnystä, joista yksi merkittävä on tämän kysymyksen lähettäminen meidän nettineuvontaan. Tarjoamme matalan kynnyksen maksutonta neuvontaa myös puhelimitse, voit halutessasi varata soittoajan täältä. Jos koet, että miespuolisen seksuaaliterapeutin kanssa olisi helpompi työskennellä, voimme auttaa sinua sellaisen etsinnässä. Tietoa seksuaaliterapiasta ja hakeutumisesta siihen löytyy täältä. Toivon, ettei henkinen kynnyksesi estä sinua hakeutumusta tarvitsemasi avun piiriin.
Oona Turunen