Kosketus ja autismi
Kukaan ei ikinä kosketa minua muuten kuin vahingossa.Minulla ei ole kavereita eikä kumppania.Jos joku vieras tai epämiellyttävä ihminen ohikulkiessaan vahingossa hipaisee,kehossani tuntuu outoja ”pahoja sisäisiä väristyksiä” ja kosketuskohtaan jää epämiellyttävä paineen ja ryömivien ötököiden tuntu tunneiksi. Jos joku kiva koskettaa vahingossa, esim. äiti, siitä tulee sähköinen,hyvä kihelmöinti tuntien ajaksi kosketuskohtaan.Onkohan syynä autismini vai olenko ihan viallinen tyyppi?
Hei.
Kiitos kysymyksestäsi. Jokainen ihminen on oma ainutlaatuinen kokonaisuutensa ja siksi ihmiset aistivat kosketuksen vaihtelevin tavoin eri ihmisiltä. Myös autismi voi saada aikaan sen, että tietynlainen kosketus tuntuu epämiellyttävältä. Hienoa, että tiedät, millaisia aistimuksia kehossa saa aikaan hyvältä tuntuva kosketus. On täysin luonnollista, että itselle tärkeän ihmisen, kuten äidin, kosketus tuntuu mukavalta. Jos tällainen kosketus tuntuu sellaiselta, mitä kaipaisit elämääsi, voi äidin kanssa sopia, että hän koskettaisi sinua säännöllisesti sellaisella tavalla, joka teistä molemmista tuntuisi hyvältä.
Moni kaipaisi itselleen läheisiä ihmisiä elämään sekä myönteistä kosketusta heiltä. Tuntuuko sinusta, että haluaisit elämääsi kavereita tai elämänkumppanin? On sallittua nauttia elämästä myös yksinkin, jos se tuntuu itselle parhaimmalta vaihtoehdolta. Joskus taas oma tilanne voi harmittaa. Tällaisissa tilanteissa erilaiset harrastukset, tai halutessasi treffisivustotkin, voivat tuoda uusia tuttavuuksia matkallesi. Myös lemmikin hankkiminen voi tuntua joistakin sopivalta vaihtoehdolta osoittaa hellyyttä ja saada huomiota. Lisäksi esimerkiksi Autismiliiton toiminnan kautta saattaa löytää uudenlaisia ihmisiä ja kokemuksia elämään.
Et ole viallinen tyyppi vaan hyvä juuri tuollaisenaan. Jos haluaisit jutella enemmän ihmissuhteisiin liittyvistä asioista, voit soittaa myös neuvontapuhelimeen, jossa neuvomme sinua mielellämme lisää.
Neuvonnan tiimi