Mulla on yksi juttu lapsuudesta. Olin silloin 8 vuotias. Kiusaajani...
Mulla on yksi juttu lapsuudesta. Olin silloin 8 vuotias. Kiusaajani painosti mut nuolemaan tytön alapäätä ja hänen tekemään mulle samoin. Tuntuu häpeälliseltä että tämä oli mun pikkusisko. Tämä tapahtuma levisi meidän pihoille ja sai kärsiä asiasta. Yli 15 vuotta olen salannut tapahtumaa. Tuntuu, että kärsin traumaperäisestä stressihäiriöstä tämän takia ja kannan syyllisyyttä. Olenko tehnyt väärin?
Hei. Kiitos kysymyksestäsi. Hienoa, että rohkenit ottaa meihin yhteyttä.
Et ole ollenkaan yksin pohdintasi kanssa. Varsin moni miettii aikuisena lapsuuteen liittyviä kokemuksia, joissa on tavalla tai toisella tehty asioita, jotka aikuisen näkökulmasta ovat seksuaalisia. Näitä kokemuksia taaksepäin miettiessä on tärkeää muistaa, että itse on ollut tilanteessa lapsena, lapsen tiedoilla ja taidoilla varustettuna ihmisenä.
Erilaiset lasten omaehtoiset leikit (ns. ”lääkärileikit”), joissa tutustutaan toisten lasten kehoihin ja sukuelimiin, ovat äärimmäisen tavallisia ja osa normaalia kehitystä. Koska sisarukset ovat yleensä eniten läsnä toistensa elämässä, leikitään näitä tutustumisleikkejä usein sisarustenkin kesken.
Teidän tilanteessanne kyse oli vapaaehtoisen leikin sijaan kiusaamisesta ja painostamisesta. On varmasti ollut satuttavaa, että kiusaaja painosti sinut toimimaan kuvaamallasi tavalla ja että tapahtuma vieläpä levisi pihapiirissänne.
Kiusaamistilanne on hyvin stressaava, ja tällaisessa tilanteessa se, että toimii kuten kiusaaja sanoo, on kehon ja mielen tapa pyrkiä välttämään suurempia negatiivisia seurauksia. Olet varmasti toiminut tilanteessa ainoalla tavalla, joka sinulle on tuolloin ollut mahdollinen. Olet ollut todennäköisesti ymmälläsi, hämmentynyt ja hädässä ja kehossasi on voinut esiintyä vahvoja reaktioita.
Toivoisin, että et soimaisi itseäsi toiminnastasi tai kantaisi siitä syyllisyyttä. Jos itseä kohtaan on vaikea osoittaa lempeyttä asiassa niin voi miettiä, miten lohduttaisi lasta, joka tulisi hätääntyneenä ja syyllisyydestä kärsien kertomaan tällaisesta tapahtumasta. Jos mieleesi tulee lohdun sanoja, voit kokeilla kohdistaa ne itseesi, sillä sinulle itsellesi kuuluu tuo samainen lohdutus, jota et tapahtuman jälkeen saanut.
On hyvin mahdollista, että jo tänne meille kirjoittaminen on ikään kuin puhkaissut hiljaisuuden kuplan ja että tilanteen painostavuus alkaa mielessäsi pikkuhiljaa lievittyä. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että haluaisit jutella vielä lisää niin keskustelemme kanssasi mielellämme. Voit soittaa neuvontaamme tai varata ajan lomakkeella.
Neuvonnan tiimi