Paras tapa selvitä elämästä ikisinkkuna?
Minulla on varmasti monelle esiteinille tyypillinen ongelma. Mietin päivittäin, miten hyvät puoleni menevät hukkaan eikä ketään kiinnosta minulle tärkeät asiat, koska en koskaan löydä kumppania. En tosin ole 13 vaan 29-vuotias. En itsekseni keksi vastausta siihen, onko järkevämpää jatkaa epätoivoista etsimistä vai yrittää keksiä elämälle jotain seksin, perheen ja kumppanuuden korvaavaa sisältöä.
En ole seurustellut päivääkään tai harrastanut seksiä parin kanssa, vaikka olen 29-vuotias ja yliopistosta valmistunut. Koska päättelin jo lukiossa, etten ole kovin suosittu naisten keskuudessa, päätin yrittää korvata kumppanin opiskelulla ja työnteolla. Minut kuitenkin tuhottiin täydellisesti heti ekassa työpaikassani, kun sosiaalisesti lahjakkaampi varmisti bonuksensa käyttämällä minun luottamustani hyväksi ja vieritti tästä seuranneet epäonnistumiset minun syyksi, eikä töille omistautuminen ole tuntunut kovin hyvältä idealta sen jälkeen. Ja taitaa kumppani olla hyvin tärkeä asia muutenkin ihmisen psyykkisen hyvinvoinnin kannalta.
Ymmärtääkseni parisuhteen aloittamisessa on ainakin kolme tarpeellista asiaa: oman itsen hyväksyntä, kumppaniehdokkaan hyväksyntä ja oikea aika ja paikka. Olen mielestäni ihan tarpeeksi fiksu ja hyvä ihminen ollakseni hyvä kumppani, minulla on (ollut?) joitakin kavereita ja nykyisin useimmiten tykkään peilikuvastani.
Toisen hyväksyntä onkin se ongelma. Käsittääkseni en ole koskaan saanut naisihmiseltä hyväksyntää, koska missään elämänvaiheessa minulle ei ole flirttailtu, minua ei ole pyydetty ulos tai yksikään nainen ei ole sanonut minusta ylipäätään mitään positiivista. Kävin myös Tinderin läpi. Arviolta haarukkaani osui 15 000 profiilia, ja sain yhteensä neljä (4) paria ennen kuin profiilit loppuivat, ja heidän kanssa keskustelu ei oikein lähtenyt liikkeelle. Tulin siis kerralla useiden tuhansien naisten torjumaksi.
Ilmeisesti nettitreffeillä suosituimpia profiileja näytetään useimmin ja vähiten suosittuja ei ollenkaan, joten minun valokuvallani nettitreffailu on toivotonta. Vaikka palvelussa olisi joku minut hyväksyvä käyttäjä, profiilini näyttäminen on käytännössä lopetettu heti alkuunsa, eikä hän koskaan näe minua. Käytän kuitenkin vuosittain satoja tai tuhansia tunteja (ja kymmeniä euroja) treffisovellusten räpläämiseen, vaikka en ole saanut moneen kuukauteen vastausta viestiini, ja sovellusten käyttäminen turhauttaa ja vahvistaa kokemusta, että en kelpaa kenellekään tai millekään. Päädyin myös valittamaan kohtaloani keskustelussa, jossa kyseenalaistettiin, voiko kukaan saada yhtä huonosti pareja Tinderissä kuin minä. Laitoin keskusteluun kuvani todisteeksi, ja teinityttö totesi, että olenhan minä tosi ruma ja Tinder ei varmaankaan siksi toimi.
Kolmanneksi, en tapaa spontaanisti kumppaniehdokkaita. Elämäni tapahtuu kodin, työpaikan, kuntosalin ja Helsingin metron välillä, eikä missään näistä tietty ole minkäänlaisia uusia ihmisiä ainakaan tutustumassa muihin ihmisiin. Minua ei oikeastaan edes kiinnosta mikään sosiaalisempi harrastus, ja pelkästään tyttöjen takia johonkin hakeutuminen vaikuttaisi epätoivoiselta. En myöskään tietenkään osaisi tunnistaa, ketkä ovat sinkkuja ja ketkä haluavat jutella. (Tai ehkä osaankin, ja olen oikeassa todettuani, että kukaan ei halua).
Mietinkin, mikä ratkaisumalli voisi olla loppuelämän kärsimyksen minimoinnin kannalta paras? Spontaanisti ei siis tapahdu mitään, ja tietoisesti paria hakemalla tuhlaa aikaa satoja ja tuhansia tunteja vuodessa tuloksena pelkästään entistä pahempi olo, mutta myöskään halujen tukahduttaminen ei kuulosta onnellisuuteen johtavalta ratkaisulta. Pelkästään omaan itsetuntoon nojaavat ratkaisumallit myöskään tuskin toimivat, koska ne eivät saa muita hyväksymään minua. Onhan heilläkin oikeus torjua mielestään epämiellyttävät kumppanit.
Hei.
Kiitos kysymyksestäsi. On aivan luonnollista ja hyväksyttävää kokea monenlaisia tunteita etsiessään kumppania ja ylipäätään paikkaansa tässä maailmassa. Monesti voi tuntua kipeältä ajatella, ettei ole vielä siinä pisteessä, missä toivoi olevansa esimerkiksi 10 vuotta sitten. Elämä ei ikävä kyllä (tai ehkäpä sittenkin onneksi) mene minkään kaavan mukaan, vaan yhtä useasti kuin tulee mutka matkaan, tulee myös mahdollisuus löytää jotakin uutta polkunsa varrelta.
Vaikuttaa siltä, että sinulla onkin jo ”paketti kasassa”, eli sinulla on hyvä koulutus, työpaikka, mieluisa harrastus ja mahdollisesti kavereita. Monelle naiselle nuo ovat ehdottomasti plussaa, joten voit kantaa omista saavutuksistasi ylpeyttä. On ikävää, että keskustelupalstalla joku sanoi sinua rumaksi. Luulenpa, että henkilö halusi provosoida vain tilannetta ja olla ilkeä, se kun on nimettömänä niin helppoa. Usein unohtuu kuitenkin, että profiilin takana on ihan oikea ihminen tunteineen. Joskus muuten etenkin miehiltä kuulee, että Tinder ei ole heille se toimivin seuranhakukeino, joten et todellakaan ole ainoa maailmassa, joka kokee tulleensa torjutuksi Tinderissä. Kuten itsekin sanoit, kumppanin löytämiseen vaikuttavat muun muassa myös aika ja paikka. Vaikka Tinderissä ei juuri sinun paikkakunnallasi ja juuri sillä kyseisellä aikavälillä tullut ”osumia”, ei se sulje sitä mahdollisuutta pois, etteikö joskus toiste ja jollain muulla alueella tulisi jotakin sopivaa henkilöä vastaan, joka olisi myös sinusta kiinnostunut.
Kerroit pitäväsi peilikuvastasi, mikä on ilahduttavaa kuulla. Tuntuuko sinusta, että määrittelet oman arvosi sen mukaan, seurusteletko vai et? Koetko, että ulkonäkösi on yhtä kuin itsetuntosi vai pystytkö hahmottamaan itsetuntosi koostuvan myös monesta muustakin osa-alueesta? Ihan jo yleisen hyvinvoinnin kannalta on aina positiivista, mikäli jaksaa miettiä omia hyviä puoliaan ja näin ollen hieman kohottaa itsetuntoaan. Itsetuntoharjoitukset eivät missään nimessä myöskään mene hukkaan, koska tällöin on ainakin parempi olo omissa nahoissaan, vaikkei kumppania vielä rinnalla olisikaan. Vaikka mitään täysin oikeaa vastausta loppuelämän kärsimyksen minimoimiseen ei ole, voi tuo itsetunnon kohottaminen ainakin lievittää tilannetta.
Viestisi perusteella vaikuttaa siltä, että olet hyvä kirjoittaja. Tätä osaamistasi kannattaa hyödyntää myös kumppanin etsimisessä, mikäli sellaiseen vielä haluat jossain vaiheessa ryhtyä. Maailmassa on paljon naisia, jotka tykkäävät, että miehen korvien välissä on jotain ja jos mies vielä osaa sen tuoda kirjallisesti esiin, voi joku kiva nainen löytyäkin. En tiedä, mitä treffipalstoja olet käyttänyt netissä, mutta joillain sivuilla profiili pysyy ylhäällä omien kirjautumisten mukaan, eli henkilö voi itse päättää, kuinka ”näkyvillä” on. Jos sinusta tuntuu siltä, voit halutessasi testata myös googlaamalla kirjekaverisivustoja joko Suomesta tai ulkomailta. Sivustoilla voi hakea myös kumppania, toki se kannattaa ilmoittaa jo omassa profiilissaan ja seuloa niitä, jotka ovat samalla mielellä liikenteessä. Vaikkei tärppäisikään, on saattanut saada uusia tuttavia ja ehkäpä vinkkejä, miten edetä tästä eteenpäin.
Aina elämä ei anna kaikkia vastauksia heti, monesti on vain itse uskallettava ottaa askel ja katsottava, mihin polku johtaa. Jos sinusta tuntuu siltä, että haluaisit vielä syvemmin avata tunteitasi ja tilannettasi, voit varata ajan ilmaiseen tapaamiseen seksuaalineuvojan vastaanotolta. Halutessasi voit tutkia myös Väestöliiton palveluita, joista esimerkiksi nettivastaanotto chatin kautta on ilmaista. Muistathan, että olet arvokas jo nyt, ja juuri tuollaisenaan. Kaikkea hyvää sinulle elämäsi varrelle!
Maija Nieminen