Seksuaaliset leikit
Terve!
Olen 32 vuotias mies ja koen ajottain ahdistavaa häpeän ja osittain syyllisyyden tunnetta 8-11 vuotiaana siskoni kanssa leikitystä seksuaalisesta leikistä. Siskoni on kolme vuotta minua nuorempi. Matkimme yhdyntää alasti päällekkäin maaten ja tutkimme toisiemme sukuelimiä. Leikki oli minun ideani ja teimme sitä kummankin halusta. Siihen ei siis sisältynyt pakottamista yms. pahaa. Muistan, että se oli jännittävää ja ns. kiellettyä.
Olen lukenut paljon aiheesta ja ymmärrän, että kyseiset leikit ovat normaali osa lapsen seksuaalista kehitystä, eikä niitä tulisi hävetä tai muistella pahalla. Asia ei vaivannut minua vuosikymmeniin, mutta viimeisen vuoden aikana se on alkanut tulla epämiellyttävänä asiana mieleeni ajoittain. Voi mennä viikkoja, että en ajattele asiaa mutta sitten saattaa olla kausi (viikko tai kaksi) että asia puskee mieleen epämiellyttävänä ja häpeällisenä asiana. Olemme siskoni kanssa hyvissä väleissä ja asiasta joskus puhuttukin nauraen ”kaikkea sitä lapsena tuli tehtyäkin”. Siskoni ei siis kanna kaunaa tms. Mutta koen välillä, että olen syyllinen ja huono ihminen.
Minulla on vahva veikkaus mistä tuntemukseni saattavat johtua. Emme ole äitimme kanssa kovinkaan hyvissä väleissä, lapsuudessamme oli paljon riitelyä, alkoholismia yms. epävakaata käytöstä. Minulle on jäänyt vahvana elämään eräs tilanne, jossa alueen lapset olivat leikkineet seksuaalisia leikkejä ja äitini sai asiasta hysteerisen itkuhuuto kohtauksen. ”Tuollaiset jutut pilaavat ihmisen elämän aikuisena, mitä te olettekaan menneet tekemään” yms. Muistan, että yritin rauhoitella häntä ehkä 12 vuoden iässäni ”ne ovat vain lasten uteliaisuudesta johtuvaa leikkiä, ei vakavaa, ei tarvitse reagoida noin” ikäänkuin toimin aikuisena tilanteessa. Tuntuu ihan hullulta, että miten olen osannut edes noin aikuismaisesti asiasta miettiä.
Olenkohan saanut kyseisestä välikohtauksesta jonkinlaisen trauman? Olen miettinyt, että tekisi mieli sanoa asiasta äidilleni, mutta olisiko se kuitenkaan viisasta. Reaktio voi olla mitä vain. Häpeän tunne lievittyy, kun luen muiden vastaavista leikeistä. Ikäänkuin sisäistän ainakin hetkellisesti, että en ole tehnyt mitään sairasta pahaa ja väärää. Kuinka siis saisin itseni ymmärtämään, että ei tarvitse ajatella noista leikeistä pahaa eikä syyllistää itseäni?
Hei.
Kiitos kysymyksestäsi. Onpa ikävää kuulla, että häpeän ja ahdistuksen tunteet ovat osa elämääsi. Olet aivan oikeassa siinä, että lapsuuteen voi osana kuulua leikit, joissa tutustutaan seksuaalisuuteen. Ahdistaako sinua eniten se asia, että kyseessä oli siskosi eikä joku muu tuttu? Mukavaa kuulla, että olette pystyneet siskosi kanssa puhumaan tapahtuneesta ja hän on sinut asian kanssa.
Kerroit viestissäsi, että tapahtunut on tullut mieleesi vasta viimeisen vuoden aikana. Onko sinulla ollut jokin suuri elämänmuutos tai muunlainen iso tapahtuma elämässäsi, joka on nostanut asian juuri nyt esiin? Millaisina hetkinä tuo häpeä tai ahdistus tuntuu voimakkaammin? Lievittyykö häpeä ja muut tunteet vain silloin, kun luet toisten kokemuksista vai saatko tilanteen lievittymään jollain muullakin keinolla ahdistuksen hetkellä? Onko sinulla noin muutoin taipumusta tuntea samankaltaista ahdistusta tai häpeää johonkin muuhun asiaan liittyen? Tällaisia asioita on hyvä lähteä pohtimaan, kun selvittää tilannettasi vähän syvemmin.
Seksuaalisuus voi olla ihmiselle hyvin herkkä osa-alue elämässä ja siksi toisen sanat voivat aiheuttaa vielä vuosienkin jälkeen negatiivisia tunteita. On siis mahdollista, että toisilta saadut reaktiot voivat vaikuttaa omaan seksuaalisuuteen. Et maininnut kysymyksessäsi, miten suhtaudut seksuaalisuuteesi nykyään? Koetko, että kaikki muu sillä saralla on mallillaan?
Vaikuttaa siltä, että olet jo lapsena ollut pohdiskeleva nuori ihminen. Millainen suhde sinulla on nykyään äitiisi? Tällaisten asioiden ottaminen puheeksi voi olla hankalaa, jos välit ovat valmiiksi tulehtuneet. On mahdollista, että molemmat osapuolet menevät tuolloin puolustuskannalle. Aina kuitenkin kannattaa miettiä keskustelua, jos tuntuu siltä, että siitä olisi apua itselleen. Voihan olla, että äitisikin on saanut hieman erilaista näkökulmaa vuosien varrella kyseiseen asiaan. Olisiko sinusta helpottavaa, jos juttelisitte niin, että siskosikin tulisi mukaan?
Olet varmasti hyvä ihminen, joten älä anna yhden teon määrittää loppuelämääsi. Varsinkin, kun kyseessä olivat lasten leikit, jotka eivät ole laissa kiellettyjä. Miten neuvoisit itseäsi nyt, jos kyse olisikin sinun lapsistasi? Uskon, että antaisit anteeksi tuolle lapselle, joten anna itsellesi lupa antaa anteeksi myös itsellesi.
Mikäli koet, että ahdistus haittaa elämääsi muillakin tavoilla, on hyvä olla yhteydessä lääkäriin. Sinua voisi myös hyödyttää ilmainen neuvontapuhelimme tai maksuton neuvontatapaaminen, jonne voit sovittaessa ottaa siskosikin mukaan, mikäli koet sen oleelliseksi. Tapahtuneen käsittelyyn voi mennä aikaa, mutta kaikki käsittelyyn nähty vaiva on varmasti sen arvoista.
Maija Nieminen