surullinen tarina

TÄTÄ EI SAA LAITTAA JULKISESTI ESILLE! Toivon, että Oona Turunen vastaisi tähän. Olen 37-v mies, jolla ongelmia riittää. Olen syntynyt vahingossa. Sen ovat vanhemmat useasti sanoneet, ja varsinkin lapsena kuulin sen useasti. Olen lievästi vammainen, ja joudun käyttämään toisessa jalassani proteesia. Sen kanssa voin kuitenkin liikkua paljon, ja kävelenkin mielelläni monta kilometriä päivässä. En ole koskaan käyttänyt mitään päihteitä, ja elämäntapani ovat olleet terveet. Vammani takia olen ollut hyvin arka, enkä ole ollut kovin paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Olen pieneltä maatilalta kotoisin, ja se oli minulle kaikki kaikessa. Vuonna 2006 vanhemmat jäivät eläkkeelle, karja hävitettiin ja pellot vuokrattiin. Se on ollut kauheinta elämässäni. Oli sydäntäsärkevää, ettei saanut tehdä peltotöitä omilla pelloilla, vaan piti katsella, kun vieraat tekivät niitä.

Meillä ei koskaan ollut puhetta mistään seksiasioista. Opin itsetyydytyksen vasta 21-vuotiaana. Olen hävennyt valtavasti, että opin sen niin myöhään. Onhan se todella poikkeuksellista. Häpesin myös pitkään, että minulla on niin pieni pippeli. Se on kuitenkin ihan keskimittainen, eikä siinä sinänsä olisi ollut mitään häpeämistä. Vuonna 2009 rakastuin saksalaiseen ampumahiihtäjään Magdalena Neuneriin. Hän oli ja on yhä mielestäni maailman kaunein nainen. Ihailin häntä suuresti ja haaveilin hänestä. Hänen sopivan lihaksikas ja pyöreä pylly oli minusta seksikkäintä maailmassa. Kolme vuotta myöhemmin menin taas pois tolaltani, kun Magdalena lopetti aivan yllättäen urheilu-uransa vain 25-vuotiaana. Masennuin ja jouduin hakemaan apua. Sain neuvon, että olisi hyvä hankkia tietokone. Näkisin, mitä kaukorakkaudelleni kuuluu. Se oli hyvä neuvo. Kun sain lopulta tietokoneen elämäni muuttui heti paljon paremmaksi. Alkoi myös lähes joka iltainen pornon katselu. Oli mahtavaa nauttia omalla kädellä pippelistä ja katsella pornoa. Kesä 2013 oli hieno. Saatuani iltaisin täyden nautinnon nukuin yöt todella hyvin. Välillä unettomuus oli vaivannut minua.

Elämäni ihanin kokemus on, kun näin kerran Magdalenasta ja itsestäni seksiunta, joka kesti mielestäni ihan käsittämättömän pitkään. Pussailimme intohimoisesti, hyväilimme toisiamme joka paikasta ja riisuuduimme vaatteistamme. Nuolin hänen pimppiä ja hän sai siitä ihanan orgasmin. Sitten hän antoi minulle maailman ihaninta suuseksiä. Nautin siitä suunnattomasti, enkä pelännyt yhtään, että laukeaisin ennen aikojaan. Sitä kesti tosi pitkään. Lopulta koimme molemmat, että nyt on saatava olla yhdynnässä. Tuntui vielä suuseksiäkin paremmalle, kun työnnyin hellästi hänen sisään. Myös yhdyntä kesti kauan. Lopulta Magdalena sai orgasmin, ja alkoi supistella pienen vikinän saattelemana niin, että laukesin. Parempaa tunnetta ei voi olla. Heräsin aamulla puoli kuudelta housut märempänä kuin koskaan. Otin housut jalastani ja pyyhin enimmät spermat pippelistä. Olin niin unenpöpperössä, että nukahdin heti uudestaan, ja nukuin yhtä soittoa yhdeksään asti. Sen yön jälkeen en ole nähnyt kertaakaan märkää unta. siitä on kohta neljä vuotta.

Vuosien aikana itsetyydytyksestä meni maku kokonaan. Pippeli ei tule enää yhtä kovaksi, enkä saa enää orgasmia. Siemensyöksykin tulee hyvin yllättäen, kun ennen tunsin sen lähestymisen, ja pystyin pitkittämään sitä. Olen yrittänyt lopettaa itsetyydytyksen varmaan sata kertaa, mutta lopulta kuitenkin lankean. Olen sen jälkeen hakannut itseäni nyrkillä turpaan, joskus lähes pään tohjoksi. Voi, kunpa en olisi koskaan oppinut itsetyydytystä. Voisitteko antaa neuvoja, miten siitä pääsisi eroon lopullisesti? Se olisi varmaan parasta tilanteessani. Palaisin siihen aikaan, ennen kuin opin sen.

Naisista minulla on kolme kokemusta, kaikista olen joutunut maksamaan. Häpeän suuresti, että olen sortunut sellaisiin naisiin. Tunnen, että minua on syytäkin rangaista niistä. Olen vielä sikäli lapsellinen, että pidän ulkonäköä hyvin tärkeänä. Pitäisi olla hoikka urheilullinen vartalo, kiinteät tissit ja pyöreä Magdalena-mallinen pylly. En tule taatusti koskaan saamaan tyttöystävää. Enkä haluaisi olla vammaisen kanssa, vaikka itse sellainen olenkin. Asun vielä pienellä paikkakunnalla, josta nuoret naiset muuttavat pois. En viihdy kapakoissa, enkä ole hakenut seuraa netistäkään. Siellä on niin helppoa esittää olevansa aivan muuta, kuin oikeasti on. Eikä minulla ole oikein harrastuksiakaan. Mielestäni minun olisi parasta kuolla pois pikaisesti. Olen harkinnut itsemurhaa, mutta en ole saanut aikaiseksi edes sitä. Toivottavasti jaksatte lukea tämän. Tiedän olevani vaikea tapaus.