Kokonaisvaltaisen seksuaalikasvatuksen puolustaminen on tärkeää

Vankka kansainvälinen tutkimustieto osoittaa, että laadukas, kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus, jota antaa koulutettu osaaja, lisää lasten ja nuorten seksuaalista hyvinvointia. Se kohentaa seksuaaliterveyttä, vähentää seksitauteja ja ei-toivottuja raskauksia, pienentää aborttilukuja ja suojaa seksuaaliväkivallalta. Seksuaalikasvatuksen lisäämä tieto ja ymmärrys myös lisää vastuullisuutta: nuoret aloittavat seksikokeilunsa myöhemmin ja harkitummin, kun heillä on enemmän tietoa seksistä.

Laajat metatutkimukset osoittavat, että juuri kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus (comprehensive sexuality education, CSE) on avain hyötyjen saamiselle. Yhdysvalloissa lukuisat esimerkit osoittavat, miten muut lähetymistavat, esimerkiksi uskontoon perustuvat opetustavat, epäonnistuvat toistuvasti nuorten seksuaaliterveyden parantamisessa ja ongelmien ratkaisemisessa. Seksitauteja, ei-toivottuja raskauksia ja abortteja koskevat luvut ovat pienimpiä alueilla, joilla tehdään laadukasta seksuaalikasvatusta.

Suomessa seksuaaliterveys on yhä kansainvälisessä vertailussa hyvällä mallilla, koska seksuaalikasvatus tavoittaa kouluissa koko ikäryhmän kerrallaan. Myös maksuttoman ehkäisyn tarjoaminen nuorille parantaa tilannetta. Myös kurjempia trendejä on havaittavissa esimerkiksi seksitautien lisääntymisessä, sillä seksuaalikasvatus on yhä hyvin epätasalaatuista, ja sen kehittämistä tekevät pääasiassa järjestöt, joilla ei ole kokonsa puolesta keinoja tavoittaa väestötason yleisöjä.

Yhdeksi seksuaalikasvatuksen vastustamisen keppihevoseksi on nostettu keskustelu suojaikärajoista. Suomessa suojaikäraja on 16, mikä tarkoittaa sitä, että aikuinen ei saa ryhtyä seksuaalisiin tekoihin sitä nuoremman kanssa. Suojaikärajan soveltamista kohtuullistetaan sallimalla nuorten keskinäiset seksuaaliset suhteet suojaikärajan molemmin puolin, mikäli nuorten katsotaan olevan kypsyydeltään samantasoisia.

Sexpo on nostanut suojaikärajan keskusteluun osana lainsäädännön valmistelua 2010-luvulla. Sexpon kanta on ollut, että suojaikärajaa voisi alentaa tai porrastaa. Nämä ehdotukset ovat perustuneet useisiin eri näkökulmiin nuorten seksuaalisuudesta.

1. Seksuaalioikeudet

Seksuaalioikeudet kuuluvat myös nuorille. Nuorten kohdalla joudutaan kuitenkin tasapainottelemaan useampien periaatteiden välillä: miten nuorten seksuaalista kasvua ja hyvinvointia tuetaan, miten heidän omaehtoista seksuaalisuuttaan vahvistetaan ja mahdollistetaan, ja miten heitä suojellaan riskeiltä. Tasapainottelussa keskeisenä käsitteenä on kehittyvän seksuaalisen autonomian idea, jossa nuoren päätösvalta ja toimintamahdollisuudet lisääntyvät sitä mukaa kun hän ymmärtää enemmän seksuaalisuudesta ja kykenee ottamaan siitä vastuuta.

Nuoren seksuaalisen autonomian kehittymistä ei voi tarkastella realistisesti minkään ikärajan avulla, sillä jokainen nuori on yksilö, joka kehittyy omaan tahtiinsa. Osalla nuorista on paljon tietoa ja ymmärrystä jo varhain, ja toiset ovat vielä täysi-ikäisyyden saavutettuaankin liikkeellä heikoilla taidoilla. Seksuaalioikeudet painottavat nuoren seksuaalisen autonomian vahvistamista ja tukemista rajoittamisen sijaan, ja vahvistamisen tärkein työväline on seksuaalikasvatus, joka jo varhaisista ikävaiheista lähtien rakentaa lapselle ja nuorelle omia valmiuksia ymmärtää omaa kehoaan, tunteitaan ja rajojaan.

Ajatus suojaikärajan porrastamisesta on käytössä joissakin maissa kuten Saksassa. Sen taustalla on tieto siitä, että nuoret aloittavat erilaiset seksuaaliset kokeilunsa ikätoveriensa kanssa jo varhain. Koska nuoria on tarpeen suojella hyväksikäytöltä ja aikuisten ihmisten tarkoitushakuisilta lähestymisiltä, mutta ei nuorten keskinäisiltä ihmissuhteilta ja seksuaalisilta kokeiluilta, porrastamisessa pyritään realistisempaan kokonaiskuvaan nuorten seksuaalisuuden todellisuudelta kuin mihin yksittäinen ikäraja pystyy.

2. Nuorten tosiasiallinen seksuaalikäyttäytyminen

Suomessa tehtyjen FINSEX-tutkimusten mukaan nuorista noin 25-30 % on ollut ensimmäisessä yhdynnässään alle 16-vuotiaana (Väestöliitto 2017). Tavallisesti näillä nuorilla on ollut myös muunlaista seksuaalista toimintaa alle 16-vuotiaana, koska harva aloittaa seksielämäänsä suoraan yhdynnästä. Lisäksi lukuisilla yli 16-vuotiaina yhdyntänsä aloittaneilla on ollut muuta seksuaalista toimintaa jo nuorempana.

Suojaikäraja, joka on asetettu 16 vuoteen, ei heijasta nuorten tosiasiallista seksuaalikäyttäytymistä, vaan aiheuttaa osalle nuorista jopa hankaluuksia. Monet suhtautuvat suojaikärajaan ikään kuin seksuaalisuus olisi kielletty alle 16-vuotiailta, vaikka tämä ei ole lain tarkoitus. Pelkästään ikärajaan tarttuminen aiheuttaa myös välillä surullisia tapauksia, joissa nuoret joutuvat kriisin keskelle, vaikka heidän suhteensa olisi tasapuolinen ja toivottu.

Jotkut kansainvälisellä kentällä toimivat seksuaalikasvattajat pitävät suojaikärajaa ylipäätään ongelmallisena mallina, joka tuottaa nuorille enemmän ongelmia kuin suojelee heitä. Monissa maissa suojaikärajaa tarkoittaa tosiasiassa sitä, että nuorten välistä seksuaalista toimintaa kohdellaan laittomana. Suomessa tilanne ei ole näin paha, mutta välillä asenteissa pilkahtelee tällaisiakin tulkintoja. Suojaikärajan haasteena on se, että yksi ikäraja ei ota huomioon nuorten tosiasiallista kypsyyttä, osaamista tai suhteiden eettisyyttä. Se on tylppä instrumentti monimutkaiseen kysymykseen, one size fits nobody.

Vaikka suojaikärajassa on ongelmansa, Sexpo ei esitä suojaikärajasta luopumista, vaan juridisia ja lastensuojelullisia keinoja, joissa nuorten ikään liittyvissä tilanteissa keskityttäisiin enemmän pehmeään, tapauskohtaiseen arviointiin sen sijaan, että mahdollisia huolia tai ongelmatilanteita ryhdyttäisiin käsittelemään kovilla viranomaistoimilla. Jyrkkä ja ymmärtämätön puuttuminen nuorten keskinäisiin seksuaalisiin suhteisiin voi tuottaa traumoja, syvään juurtunutta häpeää ja seksuaalisen minän haavoja, jotka saattavat kestää läpi elämän.

Suojaikärajaa koskeva keskustelu ei liity siihen, miten varsinaisiin seksuaalirikoksiin pitäisi suhtautua. Tarkoitushakuinen toiminta, jolla pyritään manipuloimaan, huijaamaan tai kiristämään nuoria seksiin on kiellettyä seksuaalirikoslainsäädännöllä ja erikseen groomingia eli houkuttelua koskevalla lainsäädännöllä. Suojaikärajaa koskeva keskustelu pyrkii parantamaan nuorten seksuaalioikeuksia ja samalla kohdistamaan resursseja paremmin suojaaviin toimenpiteisiin kuten seksuaalikasvatukseen ja lapsiin ja nuoriin kohdistuvan seksuaaliväkivallan tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen tehokkaasti.

3. Naapurimaiden tilanne

Ruotsissa suojaikäraja on 15 ja joissakin EU-maissa se on 14. Viro nosti suojaikärajaansa 2021 Suomen kanssa samaan 16. Aiemmin se oli 14. Kussakin maassa suojaikärajaa ja seksuaalikasvatusta koskevat keskustelut ovat erilaisia ja painotukset vaihtelevat. Kuitenkin peruskuviona on tasapainottelu mahdollistamisen ja suojelemisen välillä. Esimerkiksi Ruotsissa on ollut jo liki koko 1900-luvun merkittäviä panostuksia seksuaalikasvatukseen, mikä on vaikuttanut siihen, että suojaikärajakeskustelussa on pyritty tarkastelemaan realistisemmin nuorten seksuaalisia kokemuksia holhoavamman lähestymistavan sijaan.

Suojaikärajan asettamista johonkin tiettyyn ikävuoteen on mahdotonta perustella pitävästi, koska taustalla on tosiseikka nuorten seksuaalisen kehitystahdin yksilöllisyydestä. Mikään yksittäinen ikäraja ei sovellu kaikkiin nuoriin ja heidän hyvin vaihteleviin kypsyystasoihinsa ja elämäntilanteisiinsa. Siksi myös eri maissa on päädytty erilaisiin ratkaisuun. Sexpon ehdotus suojaikärajan alentamisesta 15 vuoteen on perustunut Ruotsin toimintamallin seuraamiseen ja siihen näkemykseen, että korkeaa suojaikärajaa paremmin nuoria suojelee seksuaalikasvatuksen kehittäminen ja saatavuus.

Oikeusministeriö käsitteli suojaikärajaa seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen valmistelun yhteydessä vuonna 2020. Silloin oikeusministeriön työryhmä esitti suojaikärajan porrastamista 12-16 ikävuoden välille nuorten seksuaalikäyttäytymistä koskevan tutkimuksen perusteella (kts Rikoslain seksuaalirikossäännösten kokonaisuudistus 2020). Esityksen mukaan suostumukseen perustuva seksuaalinen kanssakäyminen esimerkiksi 13- ja 15-vuotiaiden nuorten välillä ei olisi tullut rangaistavuuden piiriin. Lainsäädäntöhanke arvioi uudelleen suostumuksen ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden merkitystä yhteiskunnassa ja antoi nuorten itsemääräämisoikeudelle huomattavaa painoarvoa, mitä Sexpo piti hyvänä ja perusteltuna.

Sexpon kanta seksuaalikasvatukseen ja suojaikärajaan on pysynyt verrattain samana jo usean vuosikymmenen ajan. Sexpon kantaa ovat ohjanneet moniammatillisissa asiantuntijaryhmissä tehdyt konsultaatiot sekä vuoropuhelu kansainvälisissä seksologian ja seksuaalikasvatuksen konferensseissa. Ensisijaisesti Sexpon kannanmuodostusta ohjaavat seksuaalioikeudet, joiden hengessä nuoria tulisi kohdata oman seksuaalisuutensa subjekteina, jotka tarvitsevat ymmärrystä, tilaa, tukea ja suojelua.

Suojaikärajaan Sexpolla ei ole tällä hetkellä erityistä kantaa; Sexpo ei aja nykytilanteeseen muutosta aktiivisesti. Sexpo ottaa jatkossakin kantaa tuleviin lainsäädäntöhankkeisiin ja seksuaalikasvatusta koskeviin keskusteluihin tarpeen mukaan. Mielestämme on arvokasta, että yhteiskunnallisessa keskustelussa on mukana seksuaalikasvattajien ja seksologian ammattilaisten näkemyksiä – ja erityisesti nuorten ääniä.

Suojelun tarve ei saa olla keino tukahduttaa nuorten seksuaalista kasvua. Juuri seksuaalikasvatuksen, avoimen vuoropuhelun, osallistamisen ja tiedon lisäämisen avulla yhteiskunnallisia toimintatapoja voidaan kehittää sellaisiksi, että ne mahdollistavat suojelemisen ilman tukahduttamista. Laadukas, kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus, jota antaa koulutettu osaaja, on tähän kaikista keskeisin väline.