Seksuaalipolitiikassa kuntavaalipaneeliehdokkailla on paljon yhteistä

Sexpo ja Hivpoint järjestivät 3.3. kuntavaalipaneelin otsikolla Millainen on seksipositiivinen kaupunki? Paikalla oli helsinkiläisiä ehdokkaita seitsemästä puolueesta.

Koska seksipositiivisuus ei ole suinkaan ole yksiseliteinen käsite, pyysimme ehdokkaita ensin kertomaan ajatuksiaan siitä, erityisesti kaupungin kontekstissa. Vastauksissa nousi esiin ajatuksia itsensä rakastamisesta, omista rajoista, turvallisuudesta, suostumuksellisuudesta sekä muiden kunnioituksesta.

Olimme suunnitelleet paneelin kysymykset ehdokkaille kolmen teeman ympärille

Ensimmäinen teema oli seksuaalikasvatus kouluissa ja nuorisotyössä. Siinä lähdimme liikkeelle hieman provokatiivisella kysymyksellä: Pitäisikö perheiden erilaiset arvot huomioida seksuaalikasvatuksessa selkeämmin? Ehdokkaat toivoivat kasvatuksen perustamista tutkittuun tietoon ja kouluihin toivottiin koulutettuja seksuaalikasvattajia. Laadukas seksuaalikasvatus nähtiin nimenomaan lapsen oikeutena.

Kasvatuksen sisältö ja kuka siitä on vastuussa herätti kuitenkin vilkasta keskustelua; puhuttiin muun muassa siitä millainen materiaali on ikätasoista ja millä tavalla sukupuolen moninaisuutta tulisi käsitellä.

Seuraava teema oli seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut kaikkien ikäryhmien tarpeet huomioiden. Esimerkiksi Vantaalla palvelut on järjestetty eri tavalla ja niihin pääseminen on käytännössä helpompaa. Ehdokkaita puhututti, millaiset palvelut ovat kaupunkilaisille saavutettavia – kannattaako niitä esimerkiksi keskittää vai levittää.

Käytiin myös keskustelua siitä miten seksuaalisuus ja moninaisuus huomioidaan kaikessa terveydenhuollossa. Ehdokkaat nostivat esiin, kuinka seksologian osaamisen pitäisi kuulua ammattilaisten opintoihin. Osana ihmisyyttä kaikkien ammattilaisten pitäisi huolehtia omasta osaamisestaan sekä kyvystään keskustella aiheesta. Tässä järjestöillä voi olla hyvä asiantuntijuuden paikka.

Kyselimmekin ehdokkailta viimeisenä aiheena järjestöjen rooli ja mahdollisuudet, sillä STEA:n avustusten leikkaukset tuntuvat järjestöjen toiminnassa tulevina vuosina. Samaan aikaan monet yhteiskunnallisesti tärkeät tavoitteet ja toiminnot ovat Suomessa erityisesti sosiaali- ja terveysalan järjestöjen harteilla. Helsinki on omalta osaltaan jonkin verran kompensoinut leikkauksia

Ehdokkaat toivoivat että erityisesti sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toiminta turvataan pitkäjänteisesti, mutta myös järjestöjen omaa vastuuta ja innovatiivisuutta toivottiin.

Lopussa keskustelussa nousi esiin myös Helsinginkin ympärillä kuohuva maailman tilanne. Ehdokkaat pitivät sekä toimivaa sosiaalipolitiikka että kansalaisyhteiskuntaa myös osana varautumistyötä, jota nyt Euroopan maissa tehdään eri tavoin.

Esitimme ehdokkaille lopuksi väitteitä, joista ehdokkaat saivat äänestää oman kantansa. He olivat yllättävänkin samanmielisiä.

1. Helsingissä tulee olla tilaa queerbaareille ja seksiklubeille
2. Avoin puhe seksuaalisuudesta ja seksistä pilaa lapset ja nuoret
3. Ikääntyvien seksuaalisuus huomioidaan nykyään palveluissa tarpeeksi
4. Helsingissä on helppo löytää keskustelutukea jos seksiin tai seksuaalisuuteen liittyvä mietityttää
5. Seksipositiivista puhetta tarvitaan enemmän kuin koskaan ennen

Tilaisuus kesti puolitoista tuntia, mutta paljon jäi vielä käsittelemättä. Seksipositiivisen seksuaalipolitiikan kannalta juuri kuntataso- ja aluetaso on arjen kannalta keskeinen ja oli hienoa nähdä, että seksipositiivista ajattelua löytyy eri muodoissa näin monesta puolueesta.

Mukana paneelissa:

Iris Flinkkilä (vihr.)
Petra Malin (vas.)
Janna Rantanen (ps.)
Sini Korpinen (kok.)
Ted Urho (r.)
Sara Salonen (sd.)
Jenna Wahlstén (kesk.)

In English:

Helsinki’s Municipal Election Panel Candidates Share Common Ground in Sexual Politics

Sexpo and Hivpoint organized a municipal election panel on March 3rd, titled ”What is a Sex-Positive City?” Candidates from seven political parties were present.

As sex-positivity is by no means an unambiguous concept, we first asked the candidates to share their thoughts on it, particularly in the context of a city. The responses highlighted ideas of self-love, personal boundaries, safety, consent, and respect for others.

We had planned the panel questions for the candidates around three themes.

The first theme was sexual education in schools and youth work. We started with a slightly provocative question: Should the diverse values of families be considered more explicitly in sexual education? The candidates hoped for education based on researched information, and called for trained sexual educators in schools. High-quality sexual education was seen as a child’s right.

However, the content of education and who is responsible for it sparked lively discussion; topics included what kind of material is age-appropriate and how the diversity of gender should be addressed.

The next theme was sexual and reproductive health services, considering the needs of all age groups. For example, in Vantaa, services are organized differently, making them practically easier to access. The candidates discussed what services are accessible for citizens – whether they should be centralized or spread out.

There was also discussion on how sexuality and diversity are considered in all healthcare. Candidates suggested that sexology expertise should be included in professional studies. As sexuality is part of humanity, all professionals should take care of their own competence and ability to discuss the topic. Here, NGO’s can have a valuable role in providing expertise.

As the last topic we asked the candidates about the role and opportunities of NGO’s, as the cuts in STEA grants will affect the operations of organizations in the coming years. At the same time, many socially important goals and functions in Finland are especially on the shoulders of social and health sector organizations. Helsinki has, for its part, somewhat compensated for the cuts.

The candidates hoped that the operations of social and health sector organizations, in particular, would be secured in the long term, but also called for the organizations’ own responsibility and innovation.

At the end, the discussion also touched on the turbulent global situation surrounding Helsinki. The candidates considered both functional social policy and civil society as part of the contingency work that is now being done in European countries in various ways.

Finally, we presented the candidates with statements, on which they could vote on their own stance. They were surprisingly unanimous.

• Helsinki should have space for queer bars and sex clubs.
• Open talk about sexuality and sex spoils children and young people.
• The sexuality of the elderly is currently sufficiently considered in services.
• It is easy to find discussion support in Helsinki if something related to sex or sexuality is bothering you.
• Sex-positive discussion is needed more than ever before.

The event lasted an hour and a half, but much remained to be discussed. From the perspective of sex-positive sexual politics, the municipal and regional levels are crucial for everyday life, and it was great to see that sex-positive thinking exists in various forms in so many parties.

Panelists included:

• Iris Flinkkilä (Green Party)
• Petra Malin (Left Alliance)
• Janna Rantanen (Finns Party)
• Sini Korpinen (National Coalition Party)
• Ted Urho (Swedish People’s Party)
• Sara Salonen (Social Democratic Party)
• Jenna Wahlstén (Centre Party)