Seksuaalipolitiikassa kuntavaalipaneeliehdokkailla on paljon yhteistä

Sexpo ja Hivpoint järjestivät 3.3. kuntavaalipaneelin otsikolla Millainen on seksipositiivinen kaupunki? Paikalla oli helsinkiläisiä ehdokkaita seitsemästä puolueesta.

Koska seksipositiivisuus ei ole suinkaan ole yksiseliteinen käsite, pyysimme ehdokkaita ensin kertomaan ajatuksiaan siitä, erityisesti kaupungin kontekstissa. Vastauksissa nousi esiin ajatuksia itsensä rakastamisesta, omista rajoista, turvallisuudesta, suostumuksellisuudesta sekä muiden kunnioituksesta.

Olimme suunnitelleet paneelin kysymykset ehdokkaille kolmen teeman ympärille

Ensimmäinen teema oli seksuaalikasvatus kouluissa ja nuorisotyössä. Siinä lähdimme liikkeelle hieman provokatiivisella kysymyksellä: Pitäisikö perheiden erilaiset arvot huomioida seksuaalikasvatuksessa selkeämmin? Ehdokkaat toivoivat kasvatuksen perustamista tutkittuun tietoon ja kouluihin toivottiin koulutettuja seksuaalikasvattajia. Laadukas seksuaalikasvatus nähtiin nimenomaan lapsen oikeutena.

Kasvatuksen sisältö ja kuka siitä on vastuussa herätti kuitenkin vilkasta keskustelua; puhuttiin muun muassa siitä millainen materiaali on ikätasoista ja millä tavalla sukupuolen moninaisuutta tulisi käsitellä.

Seuraava teema oli seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut kaikkien ikäryhmien tarpeet huomioiden. Esimerkiksi Vantaalla palvelut on järjestetty eri tavalla ja niihin pääseminen on käytännössä helpompaa. Ehdokkaita puhututti, millaiset palvelut ovat kaupunkilaisille saavutettavia – kannattaako niitä esimerkiksi keskittää vai levittää.

Käytiin myös keskustelua siitä miten seksuaalisuus ja moninaisuus huomioidaan kaikessa terveydenhuollossa. Ehdokkaat nostivat esiin, kuinka seksologian osaamisen pitäisi kuulua ammattilaisten opintoihin. Osana ihmisyyttä kaikkien ammattilaisten pitäisi huolehtia omasta osaamisestaan sekä kyvystään keskustella aiheesta. Tässä järjestöillä voi olla hyvä asiantuntijuuden paikka.

Kyselimmekin ehdokkailta viimeisenä aiheena järjestöjen rooli ja mahdollisuudet, sillä STEA:n avustusten leikkaukset tuntuvat järjestöjen toiminnassa tulevina vuosina. Samaan aikaan monet yhteiskunnallisesti tärkeät tavoitteet ja toiminnot ovat Suomessa erityisesti sosiaali- ja terveysalan järjestöjen harteilla. Helsinki on omalta osaltaan jonkin verran kompensoinut leikkauksia

Ehdokkaat toivoivat että erityisesti sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toiminta turvataan pitkäjänteisesti, mutta myös järjestöjen omaa vastuuta ja innovatiivisuutta toivottiin.

Lopussa keskustelussa nousi esiin myös Helsinginkin ympärillä kuohuva maailman tilanne. Ehdokkaat pitivät sekä toimivaa sosiaalipolitiikka että kansalaisyhteiskuntaa myös osana varautumistyötä, jota nyt Euroopan maissa tehdään eri tavoin.

Esitimme ehdokkaille lopuksi väitteitä, joista ehdokkaat saivat äänestää oman kantansa. He olivat yllättävänkin samanmielisiä.

1. Helsingissä tulee olla tilaa queerbaareille ja seksiklubeille
2. Avoin puhe seksuaalisuudesta ja seksistä pilaa lapset ja nuoret
3. Ikääntyvien seksuaalisuus huomioidaan nykyään palveluissa tarpeeksi
4. Helsingissä on helppo löytää keskustelutukea jos seksiin tai seksuaalisuuteen liittyvä mietityttää
5. Seksipositiivista puhetta tarvitaan enemmän kuin koskaan ennen

Tilaisuus kesti puolitoista tuntia, mutta paljon jäi vielä käsittelemättä. Seksipositiivisen seksuaalipolitiikan kannalta juuri kuntataso- ja aluetaso on arjen kannalta keskeinen ja oli hienoa nähdä, että seksipositiivista ajattelua löytyy eri muodoissa näin monesta puolueesta.

Mukana paneelissa:

Iris Flinkkilä (vihr.)
Petra Malin (vas.)
Janna Rantanen (ps.)
Sini Korpinen (kok.)
Ted Urho (r.)
Sara Salonen (sd.)
Jenna Wahlstén (kesk.)