SeriE-verkosto esittäytyy: Seksuaaliterapeutti rikoksettoman elämän tukena

 

Roni Grinberg on seksuaaliterapeutti, kliininen seksologi ja Uusi suunta -ohjaaja, joka on aloittanut SeriE-hankkeessa seksuaaliterapeutin tehtävässä helmikuussa 2021. Grinberg tekee hankkeessa asiakastyötä terapiatapaamisten ja viranomaisyhteistyön muodossa. SeriE-työn lisäksi Grinberg työskentelee Sexpo-säätiössä seksuaalineuvojana ja Sexpon terapiakeskuksessa seksuaaliterapeuttina. Parhaillaan hän on kouluttautumassa lyhytterapeutiksi ja työnohjaajaksi.

Lapsikohteisuuden teemat ovat tulleet vastaan Grinbergin työssä seksuaaliterapeuttina ja -neuvojana, mikä herätti kiinnostuksen perehtyä aiheeseen syvemmin. SeriE-työhön hän päätyi Uusi suunta -ohjaajakoulutuksen ja Sexpo-yhteistyön kautta. Grinberg on aiemmin hoitanut seksuaalineuvojan ominaisuudessa SeriE:n puhelinpäivystystä loma- ja ruuhka-aikoina. Oikeusministeriön SerieE-hankkeen asiakastyölle myöntämän rahoituksen myötä hänet saatiin vakituiseksi osaksi SeriE:n tiimiä.

 

Merkityksellisyys motivoi

SeriE-työskentely tarjoaa terapeutille erilaisia haasteita muuhun seksuaaliterapeuttiseen työskentelyyn verrattuna. Mahdollinen yhteistyö viranomaisten kanssa asettavat terapiatyöskentelylle omanlaisensa raamit. Asiakkaiden tietojen käsittely vaatii erityistä tarkkuutta, ja turvallisen tilan rakentamiseen täytyy kiinnittää paljon huomiota. “Terapeuttisen suhteen rakentaminen vie aikaa. Asiakkaat ovat monesti tottuneet salaamaan mieltymyksensä kaikilta, joten luottamuksen rakentamiseen pitää panostaa.”

SeriE-työssä Grinbergiä innostaa erityisesti työn merkityksellisyys yksilöiden ja yhteiskunnan tasolla. Lapsikohteisten asiakkaiden tavoittaminen ajoissa ja tehokkaasti ehkäisee rikollisia ja peruuttamattomia tekoja. “Ennaltaehkäisevä työ on tärkeää – sen avulla pystytään vaikuttamaan tilanteeseen ennen kuin kenenkään elämä menee pilalle.” Lapsikohteisten asiakkaiden kanssa työskenneltäessä mielessä on sekä asiakkaan etu että työn lastensuojelullinen merkitys. “Rikos tapahtuu, kun ihmisellä on mahdollisimman huono olo. Omista tunteista ja haluista puhuminen helpottaa oloa ja vähentää tarvetta ajatusten muuttamiseen teoiksi.”

Lapsikohteisen asiakkaan hyvinvoinnin ja pärjäämisen kannalta terapeuttinen SeriE-työ on olennaista. Lapsikohteisuuteen liittyvien tabujen vuoksi terapia voi olla ensimmäinen paikka, jossa asiakas pystyy puhumaan aiheesta. Työskentelystä voi olla apua vaikeaan masentuneisuuteen ja itsetuhoisuuteen. Grinbergin mukaan vaikeiden asioiden parissa työskentely kasvattaa uskoa ihmisyyteen.  “Pahaa ihmistä en ole vielä tässä työssä kohdannut. Tuomittavienkin tekojen taustalla on inhimillinen tarve, jonka toteuttamistavat ovat vääriä.” Terapiatyöskentelyn avulla pyritään rakentamaan asiakkaalle elämä, jossa rikollisiin tekoihin ei tarvitse päätyä. Näin saadaan aikaan mahdollisimman paljon hyvää niin yksilöille kuin yhteiskunnalle laajemmin.

 

Uutta tietoa tuottamassa

Lapsikohteisten asiakkaiden kanssa työskentely on uuden äärellä olemista, sillä tutkittua tietoa aiheesta on vielä verrattain vähän. “Valtaosa tutkimuksesta on tehty rikoksesta tuomittujen henkilöiden parissa, mikä ei anna koko kuvaa lapsikohteisesta seksuaalisuudesta.” Seksuaalirikosten tekijöiden ja uhrien parissa tehdyt tutkimukset myös antavat aiheesta keskenään ristiriitaista tietoa: esimerkiksi naistekijöiden osuus on tekijätutkimuksista saaduissa luvuissa erittäin marginaalinen, mutta uhritutkimusten mukaan suurempi. Rikoksia ennaltaehkäisevä työ lapsikohteisten henkilöiden kanssa auttaa muodostamaan kattavampaa kuvaa lapsikohteisesta seksuaalisuudesta ilmiönä.

Asiakastyön ohella Grinberg pitää tärkeänä mahdollisuutta tuoda lapsikohteisuuden teemoja esiin työssään tulevien seksuaalineuvojien kouluttajana. Lapsikohteisten asiakkaiden kanssa työskentelyn rooli lastensuojelutyönä on tärkeä näkökulma tuoda esiin koulutuksissa. “Opiskelijoille puhumisella on suuri vaikuttavuus, sillä he vievät tietoa eteenpäin omaan työhönsä. Kertomalla lapsikohteisuudesta jo koulutusvaiheessa voidaan vaikuttaa tulevien ammattilaisten asenteisiin tehokkaasti.” Lapsikohteisuudesta keskusteleminen herättää monesti opiskelijoissa voimakkaita tunteita, joten teemaan tutustuminen koulutuksessa antaa valmiuksia kohdata tilanteita asiakastyössä sekä mahdollisuuden käsitellä omia reaktioita.

SeriE-verkoston toiminnan Grinberg näkee tärkeänä mahdollisuutena sujuvoittaa ja pitää yllä viranomaisten ja kolmannen sektorin toimijoiden välistä yhteistyötä ja kommunikaatiota. “Toimiva tiedonkulku parantaa kaikkien asemaa.”

 

Sosiaalinen stigma ja rahoituksen määräaikaisuus toiminnan jarruina

SeriE-työskentelylle haasteita asettaa rahoituksen pätkittäisyys. Parin vuoden jaksoissa rahoitettuna hankkeena SeriE:n asiakkaiden terapiasuhteiden pitkäjänteinen suunnittelu on vaikeaa. Asiakkaat voivat joutua keskenään eriarvoiseen asemaan sen perusteella, missä kohtaa rahoituskautta heidän terapiansa alkaa – loppuvaiheen asiakkaille ei aina pystytä varmasti takaamaan, että prosessi voidaan viedä loppuun asti. Koska lapsikohteinen seksuaalinen kiinnostus kehittyy varhain, asiakas elää sen kanssa suurimman osan elämäänsä. Erityisesti vanhempien asiakkaiden kanssa asian purkaminen voi viedä aikaa. “Päättäjien pitäisi ymmärtää työn yhteiskunnallinen merkitys. Miehistä 2 % kokee seksuaalista kiinnostusta lapsiin. Se on Suomessakin suuri määrä ihmisiä.”

Lapsikohteisuuteen liittyy vahva sosiaalinen stigma, mikä vaikeuttaa asiakkaiden tavoittamista. “Mitä enemmän aiheesta puhutaan ja sitä nostetaan esiin, sitä paremmin ihmiset osaavat ottaa yhteyttä ajoissa.” Myös julkisen keskustelun sävyllä on merkitystä. Lapsikohteisuutta tulisi voida ymmärtää piirteenä, jonka kanssa on mahdollista elää hyvää ja rikoksetonta elämää. “Jos lapsikohteiset ihmiset esitetään ainoastaan hirviöinä, muodostuu erityisesti nuorille helposti käsitys siitä, että oma elämä on pilalla ennen kuin se on alkanutkaan. Kun nuori uskoo tulevansa nähdyksi hirviönä, alkaa hän itsekin kokea asian niin. Tällöin henkinen kynnys vahingoittavien ja rikollisten tekojen tekemiseen voi madaltua.” Asiallinen julkinen keskustelu aiheesta helpottaa myös seksuaalirikosten uhrien asemaa luomalla tilaa väkivaltakokemuksista puhumiselle ilman stigmaa.