Sexpo: Ruotsin seksityön kieltolaki syrjii seksityöntekijöitä ja rikkoo seksuaalioikeuksia

Ruotsin seksityön kieltolakia markkinoidaan hyvin aktiivisesti kansainvälisesti, mutta väitteet lain myönteisistä vaikutuksista ovat virheellisiä tai värittyneitä. Lukuisat seksuaalista hyvinvointia ja seksuaalioikeuksia edistävät järjestöt pitävät Ruotsin linjauksia haitallisina ja epäeettisinä. Sexpo katsoo, että kieltolaki syrjii ja vahingoittaa seksityöntekijöitä, osuen erityisesti kaikista haavoittuvimmissa asemissa oleviin ihmisiin, ja vaatii seksityön kokonaisvaltaista dekriminalisoimista niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa.

 

 

YLE julkaisi 25.10. verkkosivuillaan Ruotsin seksityön kieltolakia estoitta markkinoivan jutun, jossa oli lähes kaikki argumentti- ja asiavirheet, joita aiheesta kirjoitettaessa voi tehdä. Todellinen kuva Ruotsin “onnistumisesta” on paljon karumpi kuin jutussa esitetty kritiikitön näkökulma. Kieltolaille perustuva lähestymistapa epäonnistuu sekä seksityöntekijöiden suojelemisessa että yksilöiden seksuaalioikeuksien kunnioittamisessa.

Ruotsin laista on tehty useita riippumattomia arvioita, jotka osoittavat sen heikentäneen selvästi seksityötä tekevien ihmisten asemaa ja turvallisuutta. Esimerkiksi Riksförbundet för sexuell upplysning (RFSU) toteaa raportissaan (2015), että todisteet lain väitetyistä myönteisistä vaikutuksista ovat heikot ja esitellyt luvut kyseenalaisia. RFSU:n mukaan laki lisää seksityöntekijöiden stigmatisoitumista ja syrjäytymistä. Laki on heikentänyt entisestään kaikista haavoittuvaisimpien seksityöntekijöiden tilannetta, lisännyt poliisin kovistelua sekä altistanut seksityöntekijöitä turvattomiin tilanteisiin, kun neuvottelu asiakkaiden kanssa täytyy hoitaa nopeasti ja salassa.

Seksityöntekijöiden järjestö Fuckförbundet toteaa omassa selvityksessään, että poliisin asenteet seksityöntekijöitä kohtaan ovat koventuneet, mikä on johtanut siihen, että poliisi kohtelee usein seksityöntekijöitä rikollisina, vaikka laki ei heidän toimintaansa rikokseksi määrittelekään. Lisäksi viranomaisten tekemä rasistinen häirintä ulkomaisia seksityöntekijöitä kohtaan on lisääntynyt, eivätkä seksityöntekijät ole enää halukkaita ottamaan yhteyttä poliisiin, vaikka he joutuisivat rikoksen uhriksi.

Ruotsin valtion teettämän virallisen raportin (2010) mukaan seksityötä tekevien ihmisten kohtaamat vaikeudet, turvattomuus ja häirintä eivät ole ongelma, sillä lain tehtävä on sen mukaan “taistella prostituutiota vastaan”. Ruotsin valitsema linja ei ole pelkästään epäonnistunut, vaan se on myös suoraan seksuaalioikeuksien vastainen.

Maailman seksuaaliterveysjärjestön Seksuaalioikeuksien julistuksen mukaan (2014) jokaisella ihmisellä on oikeus päättää omasta seksuaalikäyttäytymisestään vapaasti (§2) ilman syrjintää, häirintää tai pakottamista (§4 ja §5). Nämä oikeudet koskevat myös seksityön tekemistä tai seksin ostamista, eikä valtiolla ole erivapautta syrjiä tai kohdella kaltoin yksilöitä, jotka päättävät näin toimia.

Poliisin toiminta Ruotsissa rikkoo käytännössä myös oikeutta yksityisyyteen (§6) ja seksuaaliseen ilmaisuun (§13), sillä seksityöntekijöitä pyritään tunnistamaan heidän pukeutumisensa ja käyttäytymisensä perusteella, ja poliisi yrittää saada asiakkaita kiinni itse teossa tunkeutuen toiminnallaan yksityisen seksuaalikäyttäytymisen alueelle.

Useat kansainväliset järjestöt kuten WHO, UNFPA, UNAIDS, Human Rights Watch ja Amnesty International ovat asettuneet puolustamaan seksityöntekijöiden ihmisoikeuksia ja seksityön dekriminalisointia. Tällä linjauksellaan ne asettuvat Ruotsin pyrkimyksiä vastaan ja nostavat keskiöön yksilön vapauden päättää omasta seksuaalisuudestaan sen sijaan, että valtio päättäisi yksilön puolesta, mitä tämä saa omalla vapaudellaan ja kehollaan tehdä.

Pohjoismaisilla holhoamisjärjestelmillä on synkkä historia. Järjestelmät ovat yltyneet pahimmillaan tuottamaan räikeitä ihmisoikeusloukkauksia hoidon ja yhteiskunnallisten parannusten nimissä. Mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä on pakkohoidettu brutaalisti, seksuaalivähemmistöjä on rankaistu ja vammaisia ihmisiä on pakkosterilisoitu ja heidän vapauttaan rajoitettu monin keinoin. Kansainvälisesti tuomittu transihmisten pakkosterilisointi jatkuu yhä Suomessa.

Seksityöntekijöihin kohdistuvat sortavat käytännöt Pohjoismaissa ovat tämän valitettavan historian jälkiseurauksia. Seksityöntekijöitä pyritään yhä hiljentämään ja kurittamaan epäinhimillisillä laeilla ja viranomaisten linjauksilla, vaikka kansainväliset kokemukset osoittavat selvästi, että seksityöntekijöiden oikeuksien kohentaminen parantaa kaikkien asiaan liittyvien toimijoiden tilannetta.

Ihmiskaupan vastustaminen ei ole toimiva perustelu seksityöntekijöiden perusoikeuksien loukkaamiselle. Seksin myyminen ja ostaminen on ihmiskaupasta erillinen ilmiö. Ihmiskauppaa tapahtuu mm. rakennusalalla, teollisuudessa ja ravintoloissa, eikä sen ilmeneminen niillä aloilla tarkoita sitä, että nämä alat kokonaisuudessaan pitäisi kieltää. Ihmiskaupan tehokkaaksi vastustamiseksi on parannettava seksityöntekijöiden asemaa sekä otettava seksityöntekijät ja heidän asiakkaansa mukaan ihmiskaupan vastaiseen työhön kertomaan kohtaamistaan tilanteista, jotta rikolliset toimintatavat saataisiin kitkettyä alalta.

Seksityötä vastustetaan Ruotsissa vahvasti feminismin nimissä, mutta lukuisat feministit ympäri maailmaa ovat asettuneet tällaista feminismin tulkintaa vastaan. Ruotsalainen seksityön vastustaja Kajsa Ekis Ekman nimitti thaimaalaisia seksityöntekijöitä “halvoiksi pilluiksi”, joka kirvoitti thaimaalaiselta seksityöaktivistilta kriittisiä kysymyksiä:

“Et ehkä tiedä, että seksityöntekijät Thaimaassa ovat äitejä ja perheiden elättäjiä. Näinkö puhutte äideistä ja perheiden elättäjistä Ruotsissa? Et ehkä tiedä, että useimmat asiakkaamme eivät käytä noin inhottavaa kieltä puhuessaan meistä. Näinkö naiset yleensä puhuvat toisistaan Ruotsissa? Et ehkä ole tullut ajatelleeksi, että ruotsalaisena akateemisena feministinä sinulla on vastuu puhua kunnioittavasti toisista naisista.” (Fuckförbundet 2019.)

Seksityöntekijöihin kohdistuva sorto ja häpäiseminen ovat ihmisoikeus- ja seksuaalioikeusrikkomuksia. Sexpon näkemyksen mukaan suurimpia seksityöhön liittyviä ongelmia ovat seksityöntekijöiden kohtaama syrjintä ja epäasiallinen kohtelu mukaan luettuna rakenteellinen väkivalta, joihin syyllistyvät myös julkiset palveluntarjoajat ja viranomaiset. Nämä kaikki liittyvät seksikielteiseen ajatteluun, jossa yksilön seksuaalinen vapaus pyritään alistamaan valtion kontrolliin ja pakottaa konservatiivisiin ihanteisiin seksuaalisuudesta ja ihmissuhteista.

Seksityöntekijöitä on kuunneltava tarkasti seksityötä koskevien kannanottojen, toimintaohjelmien ja lainsäädännön luomisessa. Tavallisesti seksityötä vastaan puhuvat kiivaimmin toimijat, joilla ei ole kontaktipintoja seksityöntekijöihin tai kaupalliseen seksiin ylipäätään; seksityöstä keskustellaan virheellisten käsitysten, harhaluulojen ja mielikuvien vallassa. Tällainen keskustelukulttuuri tekee keskustelun tärkeimmästä asianomistajaryhmästä, seksityön tekijöistä näkymättömiä ja merkityksettömiä.

Sortavan ohipuhumisen ja epäonnistuneiden pakkotoimien sijaan tarvitaan seksityön täydellistä dekriminalisointia, jossa seksityö integroidaan työmarkkinoille muiden alojen joukkoon, ja joka mahdollistaa seksuaalioikeuksien täysimääräisen toteutumisen. Dekriminalisointi ja sen toimivuuden takaamiseksi luotavat rakenteet parantavat seksityöntekijöiden ja asiakkaiden turvallisuutta, vähentävät terveysriskejä, poistavat turhia tehtäviä poliisilta sekä mahdollistavat yhteistyön seksityöntekijöiden sekä heidän asiakkaidensa kanssa rikollisten ja hyväksikäytön mahdollistavien rakenteiden puskemiseksi ulos kaupallisen seksin maailmasta.

Tommi Paalanen
Toiminnanjohtaja

Tiia Forsström
Puheenjohtaja

Lähteet

Fuckförbundet 2019: Twenty Years of Failing Sex Workers (pdf) 

Medium 2018: Nordic Model: The Ongoing Criminalization of Sex Workers in Northern Europe

Open Democracy 2018: The false promise of the Nordic model of sex work

Open Society Foundation 2015: Ten Reasons to Decriminalise Sex Work

RFSU:n raportti 2015: Förbud mot köp av sexuell tjänst i Sverige (pdf)