Erityisen tuen tarpeessa olevien vaikea saada ammattilaisen apua seksuaalisuuden kysymyksissä

Jotta kukaan ei jäisi yksin -hanke toteutti keväällä 2019 kyselytutkimuksen, jossa selvitettiin erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden ihmissuhteiden ja seksuaalisuuden tuen tarvetta. Kyselyyn vastasi sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä.

Kyselyssä kartoitettiin erilaisissa yksiköissä ja työympäristöissä työskentelevien ammattilaisten kokemuksia siitä, kuinka paljon heillä on työssään mahdollista käyttää koulutetun seksologin palveluita. Ideaalisti jokaisessa toimintaympäristössä (esimerkiksi asumisyksikkö) olisi oma seksologi, jonka puoleen muut työntekijät voisivat kääntyä tarvittaessa päivittäin, matalalla kynnyksellä. Kyselyn mukaan kuitenkin vain noin 20% vastaajista on työtiimissään seksuaalisuuden kysymyksiin perehtynyt asiantuntija. Suurella osalla kyselyyn vastanneista ei myöskään ollut mahdollisuutta konsultoida seksologia. Tämä vastaus herättää kysymyksen, miksi ei ole? Voisiko syynä olla esimerkiksi se, että seksologien tarjoamaa apua on yhä vaikea hahmottaa? Entä kuinka tärkeäksi asiakkaan seksuaalisuus osana kokonaisvaltaista hyvinvointia koetaan? Mahdollistaako työnantaja konsultaation ja taloudelliset resurssit seksologin työlle?

Vastaajista 60% kertoi, että mahdollisuutta konsultoida seksuaalisuuden asiantuntijaa on käytetty harvemmin kuin kerran vuodessa. Avoimissa vastauksissa kerrottiin mm. korkeasta kynnyksestä mennä konsultaatioon ja aikaisemmista huonoista kokemuksista, joissa seksologilla ei ole ollut osaamista vammaisista henkilöistä asiakasryhmänä. Ilahduttavasti osassa vastauksia kävi ilmi työntekijöiden mahdollisuudet osallistua erilaisiin koulutuksiin ja luentoihin seksuaalisuuden aihepiireissä. Muutamissa vastauksissa kerrottiin, että työsuhteessa oleva ohjaaja on itse seksologi, mutta hänen työaikansa menee ohjauksellisiin tehtäviin. Olisikin tärkeää, että seksuaalisuuden kysymyksiin koulutettujen ammattihenkilöiden osaamista hyödynnettäisiin enemmän ja systemaattisemmin, sillä he myös tuntevat yksilöllisesti asiakkaansa ja heidän tarpeensa.

Erilaisten yksiköiden olisikin hyvä toimia niin, ettei yhdestäkään työntekijästä tunnu siltä, että hän jää yksin vaikeiden asioiden kanssa. Yksittäisen työntekijän asenne ja avoimuus seksuaalisen hyvinvoinnin kysymyksissä rohkaisee muita työntekijöitä ottamaan puheeksi seksuaalisuuden. Muutosten tulisi kuitenkin olla rakenteellisia, jolloin asiakkaiden saama tuki ei jäisi yksittäisten työntekijöiden varaan. Työnantajien tulisi tarjota työntekijöille niin taloudelliset kuin ajallisetkin resurssit asiakkaiden seksuaalisuuden monimuotoisuuden kohtaamiselle.

Sexpolta on mahdollisuus tilata räätälöityä koulutusta ja konsultaatiota
vammaisalalla työskenteleville sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.