Mad House Helsingin ja Todellisuuden tutkimuskeskuksen yhteistuotantona syntynyt tanssiteos hellänä – tender yhdistelee liikettä, ääntä ja punk estetiikkaa. Näillä keinoilla se tutkii ikääntyvien queer- ja transihmisten kokemuksia huolenpidosta.
Teoksen ohjaajana ja koreografina on toiminut Sateenkaarisukupolvet-yhteisötaidehankkeen (2023–2026) johtaja Eevi Tolvanen. Teos on hankkeen huipentuman. Lavalla nähdään sateenkaarisenioreita ja he ovat osallistuneet teoksen tekemisen eri osa-alueisiin.
Tolvanen vastaa muutamaan kysymykseen esitykseen ja sen käsittelemiin aiheisiin liittyen.
Millaisia keskusteluja työryhmässä käytiin seksuaalisuudesta, ihmissuhteista ja seksistä?
Työryhmässä käytiin hyvin rehellisiä keskusteluja seksuaalisuudesta. Puhuttiin nautinnosta (tulemisestakin) ja siitä, mitä kaikkea keho saa näyttämöllä tehdä – voiko itseään koskettaa, miten ja mistä kaikkialta, ja miltä se tuntuu eri ihmisille. Samalla keskusteltiin paljon rajoista ja suostumuksesta: mikä on kullekin turvallista, mikä tuntuu paljaalta, mikä voimaannuttavalta. Tärkeää oli, että jokainen sai määritellä itse oman suhteensa kehoon, haluun ja hellyyteen.
Seksuaalisuus ei näyttäytynyt vain nautintona, vaan siihen kietoutuivat myös häpeä, pelko, ulkopuolisuus ja viha. Monilla esiintyjistä nousi kehohäepeän kokemukset. Moni toi mukanaan kokemuksia torjutuksi tulemisesta, väkivallan uhasta tai siitä, ettei ole saanut olla oma itsensä. Näistä syntyi ensimmäisen kohtauksen sisäinen maailma – demonit, raivo, suru ja villiintyminen.
Samanaikaisesti rinnalla kulki halu kohti hellyyttä, yhteyttä ja nautintoa. Esityksen myöhemmissä osissa seksuaalisuus avautuu myös leikkinä, valtana, fantasiana ja ilona – esimerkiksi duetoissa, powerplay-tilanteissa ja bändikohtauksen nautinnollisessa energiassa. Tärkeää oli, että kaikki nämä puolet saivat olla olemassa yhtä aikaa.
Prosessi avasi tilaa myös uudenlaiselle suhteelle seksuaalisuuteen. Se voi olla yhtä aikaa kinkyä, leikkisää, hellää ja voimaannuttavaa. Monelle työryhmässä tämä oli myös konkreettinen kokemus siitä, miten yksityisestä tulee yhteistä: kun jotain näyttää, se ei enää ole vain oma taakka, vaan jaettu kokemus, josta myös katsoja voi löytää samaistumispintaa.
Olet itse eri sukupolven edustaja kuin esiintyjät. Mikä työskentelyssä yllätti, erityisesti seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden näkökulmasta?
Ehkä yllättävintä oli se, kuinka samankaltaisia kokemukset lopulta ovat iästä riippumatta. Keskustelut seksuaalisuudesta, ihmissuhteista, epävarmuuksista ja halusta olivat hyvin tuttuja – ne voisivat yhtä hyvin olla omanikäisten välisiä keskusteluja. Oppiminen tapahtui selvästi molempiin suuntiin.
Yllättävää oli se, miten saumattomasti seksuaalisuus ja huolenpito kietoutuvat yhteen. Samat ihmiset, jotka yhdessä käsittelevät vihaa, häpeää ja traumaattisia muistoja, voivat seuraavassa hetkessä kannatella toisiaan, koskettaa hellästi tai rakentaa yhteistä nautintoa. Esimerkiksi kuolinvuodekohtaus ja sitä seuraava seksuaalinen ja voimaantunut energia eivät ole ristiriidassa – ne kuuluvat samaan elämänkaareen.
Myös ihmissuhteiden kirjo oli laaja: romanttinen, eroottinen, ystävyyteen perustuva, ristiriitainen ja hellä. Ne kaikki elävät rinnakkain ilman tarvetta lokeroida.
Yllättävää oli myös esiintyjien rohkeus ja suoruus. He eivät ainoastaan käsittele vaikeita kokemuksia, vaan tekevät sen kehollisesti, näkyvästi ja usein huumorin kautta. Ryhmän keskinäinen dynamiikka – raju huumori, suorat kommentit, mutta samalla syvä huolenpito – rikkoo monia stereotypioita ikääntymisestä.
Moni, joka ei ole tekemisissä ikääntyvien ihmisten kanssa, tulee todennäköisesti yllättymään: siitä, kuinka monimutkaisia ihmissuhteet ovat, kuinka läsnä seksuaalisuus ja nautinto ovat, ja kuinka vahvasti halu, ristiriidat ja kiintymys elävät edelleen.
Esityksessä käsitellään utopioita. Millaisia utopioita sateenkaariseniorit rakensivat huolenpidosta? Minkä maailmassa täytyisi muuttua, että ne toteutuisivat?
Utopioissa huolenpito on jotain, joka kannattelee läpi koko elämän – myös silloin, kun keho muuttuu, sairastuu tai lähestyy kuolemaa. Se ei ole vain hoitamista, vaan myös kosketusta, nautintoa, leikkiä ja halua. Esityksessä tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten kuoleman äärelläkin rakennetaan yhteinen rituaali, ja miten sen jälkeen elämä jatkuu halun, seksikkyyden ja juhlan kautta.
Keskeinen utopia on maailma, jossa ikääntyvät queer- ja transihmiset voivat olla täysin näkyviä: rakastaa, koskettaa, riidellä, haluta ja tulla halutuiksi ilman häpeää tai uhkaa. Että heidän ei tarvitse pienentää itseään tai kadota näkymättömiin.
Tarvitaan muutosta sekä rakenteissa että asenteissa. Tarvitaan turvallisempia tiloja, joissa erilaiset kehot ja identiteetit ovat tervetulleita. Tarvitaan myös kulttuurista muutosta: että seksuaalisuus nähdään elämänmittaisena, eikä sitä sidota nuoruuteen tai tietynlaiseen kehoon. Ja ennen kaikkea tarvitaan lisää näkyvyyttä – sitä, että nämä kehot ja tarinat saavat olla esillä.
Kenen pitäisi nähdä esitys?
Tämä esitys on tärkeä ja myös poliittinen: on merkityksellistä, että ikääntyvät queer- ja transihmiset valtaavat teatteritilan, koskettavat, rakastavat ja ovat lähellä toisiaan näkyvästi.
Se on erityisen tärkeä nuoremmille sateenkaari-ihmisille – mahdollisuutena nähdä tulevaisuuksia, samaistua ja tunnistaa jotain itsestään. Monelle tällainen kohtaaminen voi olla myös henkilökohtaisesti merkityksellinen osa oman identiteetin rakentumista.
Mutta oikeastaan esitys kuuluu kaikille. Erityisesti niille, jotka eivät ole tottuneet näkemään ikääntyviä kehoja näin elävinä, ristiriitaisina, seksuaalisina ja täynnä elämää.
hellänä – tender -esitykset to 26.2–28.3.2026 Mad House Helsingillä, tarkemmat tiedot täällä
Ikääntyminen ja seksuaalisuus on yksi Sexpon neuvonnan ja viestinnän vuoden 2026 työn painopisteistä. Seksin ja erotiikan merkityksiä sateenkaarisenioireiden elämässä käsitellään myös SEKS-koulutuspäivässä to 7.5.
Kuva: Val Nevalainen