Seksitautisarja: Herpestä kantaa moni

23.3.2026 | Blogi

On hyvin todennäköistä, että sinullakin on herpes, ja on lähes varmaa, että olet altistunut sille.

Herpes on viruksen aiheuttama yleinen sairaus, joka ilmenee tyypillisesti rakkuloina ja haavaumina huulissa sekä sukuelinalueella. Huuli- ja sukuelinherpeksestä aiheuttaa kaksi virustyyppiä. Aikaisemmin HSV-1 aiheutti lähinnä huuliherpeksiä (yskänrokko) ja HSV-2 genitaaliherpeksiä, mutta nykyään tyyppejä ei voi erottaa sijainnin perusteella. HSV-2 uusiutuu voimakkaammin kuin HSV-1.

Suomessa HSV-1:tä kantaa jopa puolet väestöstä ja HSV-2:sta jopa viidesosa. Suurin osa ei tiedä tartunnasta, sillä valtaosalla herpes ei oireile. HSV-1 saadaan usein jo lapsena syljen kautta, mutta joskus oireet tulevat ensimmäisen kerran aikuisena. Siksi ei ole usein selvää, keneltä tartunta on saatu.

Herpeksen ensimmäisellä oireilukerralla oireet ovat usein rajummat kuin sen jälkeen. Ensimmäiseen oireiden ilmenemiseen voi rakkuloiden lisäksi liittyä kuumetta, päänsärkyä ja lihas- ja virtsaamiskipua sekä voimakasta turvotusta ja kipua, kirvelyä tai kutinaa oireilualueella. Seuraavilla oireulukerroilla tuntemukset ovat yleensä vain paikallisia ja toispuolisia. Oireilu alkaa kihelmöintinä tai kutinana, minkä jälkeen ilmestyy rakkuloita haavaumia ja oireita on yleensä noin viikko tai kaksi.

Herpesoireet aktivoituvat muun muassa auringonvalosta, mekaanisesta rasituksesta, toimenpiteistä tai vammoista, hormonaalisista tekijöistä tai stressistä. Herpes voi oireilla myös muualla kuin suun ja sukuelinten alueella.

Herpes diagnosoidaan yleensä oireiden ja ulkonäön perusteella eikä sitä sen kummemmin testata. Rakkuloista voidaan ottaa näytteitä, mutta tämä ei ole kovin mukavaa eivätkä tulokset ole aina luotettavia. Herpes voidaan testata myös veren vasta-aineista, mutta tämäkään testi ei ole kovin tarkka eikä kerro virustyyppiä.

Herpes tarttuu huomattavasti helpommin silloin kun se oireilee, mutta tartunnan voi saada myös oireettomalta kantajalta. Tartunta tapahtuu yleensä limakalvokontaktissa, mutta se on mahdollinen myös syljen välityksellä tai vaikka sormien kautta. Herpes voi siis tarttua esimerkiksi suusta suuhun, sukuelimistä sukuelimiin, suusta sukuelimiin, sukuelimistä suuhun tai suussa mutta myös sukuelimissä käyneestä kädestä tai seksilelusta eteenpäin, ja myös esimerkiksi omasta suusta omiin sukuelimiin.

Kondomit ja suuseksisuojat pienentävät riskiä, mutta eivät suojaa täydellisesti. HSV-1 ja 2 -tyypit suojaavat todennäköisesti jonkin verran toisiltaan, mutta molemmat tyypit voi saada.

Jos herpes oireilee vain lievästi, ei sille välttämättä tarvitse tehdä mitään. Mutta jos oireet aiheuttavat harmia, apteekista ilman reseptiä saatava lääkitys voi lyhentää ja lievittää oireita. Valasikloviiri-, asikloviiri- tai famsikloviiritabletit kannattaa ottaa heti ensimmäisten oireiden tuntuessa. Hoitoon on myös voiteita, mutta niiden teho on epäselvä. Lääkäriin kannattaa mennä, jos oireet ovat voimakkaat, niitä tulee usein tai ne kestävät pitkään. Oireilua estämään voi saada myös estolääkityksen, joka vähentää kumppanin riskiä saada tartunta noin puoleen.

Muutamaan kymykseen herpeksestä vastaa taas Sexpon hallituksen jäsen, lääketieteen lisensiaatti, työterveyslääkäri, seksuaalineuvoja Lotta Nygård.

Sexpon neuvonnassa puhutaan herpeksestä paljon enemmän kuin mistään muusta seksitaudista. Miksi juuri herpekseen liittyy niin vahva stigma ja paljon ahdistusta?

Genitaaliherpekseen liittyvä stigma juontaa juurensa 70–80-luvulle, jolloin seksuaaliterveyden nimissä herpeksestä kirjoitettiin maailmalla negatiivisin mielikuvin, pelkoa lietsoen ja sen parantumattomuutta korostaen. Myytit ja misinformaatio ovat jääneet elämään, eikä seksuaalikasvatus ole riittävästi vastannut tarpeisiin korjata näitä käsityksiä. Herpesinfektiohan ei todellisuudessa kerro mitään sitä kantavasta yksilöstä, tämän valinnoista, hygieniatasosta, seksielämästä tai ”moraalittomuudesta”. Stigma näkyy edelleen aiheuttaen stressiä, pelkoa ja ahdistusta sekä vaikuttaen negatiivisesti myös ihmissuhteisiin.

Miksi herpekseen ei ole kehitetty parantavaa hoitoa?

Herpesvirus piiloutuu hermosoluihin ja pysyy oireettomana joskus pitkiäkin aikoja. Immuunipuolustus ei pääse täysin tuhoamaan virusta näistä piilopaikoista. Myöskään moderni lääketiede ei ole keksinyt keinoa päästä käsiksi lymyävään virukseen. Rokotteita on kehitteillä muttei vielä markkinoilla.

Joskus olen kuullut, että herpeksen kantajia kehotetaan desinfioimaan wc-istuin aina käytön jälkeen. Millaiset varokeinot ovat oikeasti arjessa järkeviä herpestä kantavalle, jotta tauti ei leviä kumppaniin tai läheisiin? Onko merkitystä, jos perheessä on vaikka pieniä lapsia?

Wc-istuimen desinfiointi ei ole tarpeellista: käytännössä herpes ei tartu pinnoilta, sillä se ei elä elimistön ulkopuolella kuin korkeintaan muutaman minuutin.

Normaali hygieniasta huolehtiminen riittää pitkälle. Oireisessa rakkulavaiheessa tartuntariskin vähentämiseksi kannattaa välttää suoraa iho-/limakalvokontaktia. Jos rakkuloihin on koskenut, tulee kädet pestä huolellisesti saippualla. Tavaroita ei kannata jakaa edes oireettomassa vaiheessa (huulirasvat, juomapullot, hammasharjat, ruokailuvälineet, pyyhkeet ja alusvaatteet).

Nuo hygieniaohjeet pätevät myös lapsiperheissä. Vauvojen kohdalla tulee noudattaa ekstrahuolellisuutta, koska heidän immuunijärjestelmänsä on vielä kehittymätön. Vauvaa tulee käsitellä puhtain käsin, eikä vauvan kasvoja tule suukottaa muiden kuin korkeintaan vanhempien, eikä heidänkään ainakaan oireisessa huuliherpesvaiheessa. Sylkikontaktia vauvan/lapsen kanssa (saman ruokailuvälineen käyttäminen, suulle suukottaminen, tutin puhdistaminen omassa suussa) kannattaa välttää, jo muunkin suu- ja hammashygienian vuoksi. Raskaudenaikaisista genitaaliherpesinfektioista tulee kertoa esimerkiksi neuvolahenkilökunnalle, sillä tietyissä tilanteissa loppuraskaudessa ne voivat vaikuttaa synnytystavan valintaan tai olla aihe estolääkitykselle, jotta vauva ei saisi tartuntaa synnytyskanavasta.

Kumppanin/kumppaneiden kanssa on hyvä keskustella yhdessä tarpeellisiksi koetuista suojautumiskeinoista. Kondomi ja suuseksisuoja ovat suositeltavia, mutta joskus tartunta voi tapahtua myös oireettomassa vaiheessa ja iholta, johon suoja ei yletä. Päivittäin otettavaa estolääkitystä harkitessa myös elämäntilanteella on merkitystä: satunnaisten/useampien kumppanien kanssa estolääke saattaa olla monelle mieluinen valinta tartuntatodennäköisyyden pienentämiseksi (toisaalta herpes on niin yleinen, että estolääkityksen merkityksen suuruutta voi tässäkin tilanteessa pohdiskella), kun taas pitkäaikaiseen vakikumppaniin virus tarttunee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, ellei hänellä sitä jo ole.

Mitä sanoisit herpekseen juuri sairastuneelle?

Usein tieto herpesepäilystä tai -diagnoosista on jonkinasteinen järkytys. Pyrin lääkärinä ensisijaisesti antamaan riittävän potilasinformaation sekä rauhoittamaan ja normalisoimaan tilannetta: kyseessä on väestötasolla hyvin yleinen tauti, ja vaikka herpes ei koskaan täysin poistu elimistöstä, sen kanssa voi elää ihan normaalia elämää. Kerron tartuttavuudesta, että huuliherpes voi tarttua genitaaleihin ja päinvastoin ja että herpes voi tarttua myös oireettomassa vaiheessa tai kondomin käytöstä huolimatta.

Moni saattaa olla huolissaan kumppaninsa mahdollisesta uskottomuudesta, mutta edellä mainittujen tartuntamahdollisuuksien valossa herpesinfektio ei ole automaattisesti todiste tällaisesta, ja tämä on hyvä tiedostaa kumppanin kanssa asiaa puheeksi ottaessa. Kerron myös mahdollisten uusintainfektioiden hoidosta sekä estolääkityksen mahdollisuudesta. Hyvää hoitoa on myös suositella ja tarjota mahdollisuutta muiden seksitautien testaukseen.