Seksityö ei ole väkivaltaa
Eva Biaudet otti Kauppalehdessä (17.2.) kantaa seksityöhön sekoittaen asian väkivaltaan, hyväksikäyttöön ja ihmiskauppaan. Biaudetin mukaan tasa-arvopolitiikkaa pitäisi tehdä haavoittuvimpien ihmisten ehdoilla, ja tässä tapauksessa se tarkoittaisi seksin ostamisen kieltämistä. Sexpo pitää ilmiöiden tarkoituksellista sekoittamista toisiinsa vahingollisena. Ilmiöiden sekoittaminen palvelee ainoastaan jyrkkiä seksikielteisiä käsityksiä, joita Biaudet kirjoituksessaan edustaa.
Seksityö ei ole naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Suostumukseen perustuva seksin myyminen ja seksityöhön pakottaminen ovat eri asioita, ja niitä pitää käsitellä erillään, jotta rationaalinen ja faktoihin perustuvat keskustelu olisi mahdollista. Myös haavoittuvien ryhmien tehokas suojeleminen edellyttää ilmiöiden kirjon ymmärtämistä. Seksityötä tekevän ulkomaalaisen tilannetta ei paranna se, että hänet leimataan ihmiskaupan uhriksi ja käännytetään Suomen rajalta vastoin omaa tahtoaan.
Seksin ostamisen kriminalisoiminen on esimerkiksi Ruotsissa heikentänyt kaikista haavoittuvaisimpien seksityöntekijöiden tilannetta, lisännyt poliisin kovistelua sekä altistanut seksityöntekijöitä turvattomiin tilanteisiin, kun neuvottelu asiakkaiden kanssa täytyy hoitaa nopeasti ja salassa. Muun muassa WHO, UNFPA, UNAIDS, Human Rights Watch ja Amnesty International ovat asettuneet puolustamaan seksityöntekijöiden ihmisoikeuksia ja vastustamaan seksin ostamisen kieltäviä lakeja.
Ihmiskauppaa esiintyy mm. ravintola-alalla, siivousalalla, kotitaloustöissä ja seksipalveluissa. Koko alan kriminalisointi ei ole perusteltu tai toimiva lähestymistapa minkään alan kohdalla. Biaudetin asiaton maalailu seksityöntekijöiden murhilla Saksassa ja Hollannissa ei muuta sitä tosiseikkaa, että kansainvälisissä ihmiskauppatilastoissa (IOM/CTDC) nämä maat ovat pieniä. Ihmiskauppaa ja työvoiman riistoa esiintyy globaalisti eniten maissa, joissa ihmisoikeudet, työväestön asema ja tasa-arvo ovat heikolla tolalla.
Seksin ostaminen tai myyminen on eettisesti hyväksyttävää samoilla ehdoilla kuin nepalilaisissa ravintoloissa ruokaileminen. Eettisyys riippuu siitä, perustuuko toiminta vapaaehtoisuuteen, suostumukseen ja reiluihin työehtoihin. Kieltovaatimukset ovat itsessään eettisesti kyseenalaisia ja seksuaalioikeuksien vastaisia, sillä ne kiistävät yksilön seksuaalisen itsemääräämisoikeuden. ”Seksin ostamisen kriminalisoiminen on yksi naisiin kohdistuvan rakenteellisen väkivallan muoto”, toteaa Sexpo-säätiön puheenjohtaja Tiia Forsström.
Seksityöntekijät voivat kohdata työssään väkivaltaa samoin kuin esimerkiksi hoitoalan ammattilaiset tai taksinkuljettajat. Parhaat keinot vähentää väkivaltaa eivät kuitenkaan perustu seksityön kieltämiselle ja stigmatisoimiselle, vaan seksityöntekijöiden oikeuksien vahvistamiselle, alan laillisen aseman parantamiselle ja palveluiden tarjoamiselle.
Tiia Forsström, hallituksen puheenjohtaja
Tommi Paalanen, toiminnanjohtaja, seksuaalietiikan asiantuntija
Sexpo-säätiö
FTS Finland – seksityöntekijöiden suomalainen aktivistiverkosto
