Minua painaa huoli fantasioistani. Fantasioin siitä, että olen itse lapsi...
Minua painaa huoli fantasioistani. Fantasioin siitä, että olen itse lapsi ja minua hyväksikäytetään. En siis samaistu hyväksikäyttäjään, vaan uhriin. Luen joskus pornonovelleja aiheeseen liittyen, mutta mitään graafista materiaalia minulla ei ole pienintäkään kiinnostusta katsoa. Lisäksi aina, jos jostain luen tosielämässä tapahtuneista lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä, minussa herää vain inhoa, ei vähäisintäkään kiihottumista. Olenko kuitenkin pedofiili tai mieleltäni sairas?
Hei.
Kiitos kysymyksestäsi.
Ihmiset voivat kiihottua mitä moninaisimmista asioista ja mielikuvista. Fantasia hyväksikäytetyksi tai esimerkiksi raiskatuksi tulemisesta ei ole mitenkään tavaton eikä sairas. Kyseessä on fantasia, ja kuten itsekin totesit, tosielämän hyväksikäyttö ei herätä kiihottumista vaan enemmänkin päinvastaisen reaktion. Fantasia on siis eri asia kuin teko tosielämässä. Fantasiamaailmassa voimme kuvitella vaikka mitä ajatuksia, ja ne ovat vain mielen tuotetta, eivät todellisia tapahtumia. Voit siis rauhassa fantasioida ja lukea pornonovelleja.
Jos omat fantasiat herättävät huolta ja ahdistusta, voi esimerkiksi seksuaalineuvojan kanssa juttelu auttaa. Meihin voi olla yhteydessä, jos haluaa varata keskusteluajan.
Pedofilialla tarkoitetaan jatkuvaa voimakasta lapsiin kohdistuvaa kiinnostusta. Lapsikohteisesta seksuaalisuudesta voit lukea tarkemmin tästä tietoartikkelistamme. Jos henkilö kokisi esimerkiksi lapsiin kohdistuvan mieltymyksen niin voimakkaaksi, että pelkäisi toteuttavansa fantasian tosielämässä, olisi tärkeää hakea apua. Tällaisessa tilanteessa tukea tarjoaa esimerkiksi SeriE-hankkeemme.
Neuvonnan tiimi