Miten pettämiseen kannattaa suhtautua?
Miten pettämiseen kannattaa suhtautua? Monen mielestä pettäminen ei oo kovinkaan arvostettavaa toimintaa, ja pettämisen tapahduttua ”uhrin” pitäisi osata olla jämäkkä, että mikä käy ja mikä ei. ”Uhrilla” voi vaan samalla olla pelko, ettei uutta kumppania löydykään. Jotkut uskovat avoimeen suhteeseen, mutta mitä se kertoo ihmisestä, joka on omin lupineen lähtenyt pettämään? Olisiko viisainta vain silloin panna homma kerrasta poikki, ja käsitellä suru ja ero?
Hei.
Kiitos kysymyksestäsi. On tavallista, että uskottomuuden ilmetessä tuntemukset omaa kumppania ja parisuhdetta kohtaan voivat olla ristiriitaisia. Uskottomuus vaikuttaa myös omaan itsetuntoon ja ajatusmaailmaan. Jos uskottomuus on ollut yllätys itselle, voi olla hankalaa suhtautua asioihin jämäkästi ja määrätietoisesti. Tilanteeseen vaikuttavat lisäksi esimerkiksi henkilön luonne ja persoonallisuus sekä muut mahdolliset taustatekijät, kuten mahdolliset lapset ja taloudellinen tilanne. Ymmärrettävästi tulevaisuus tai mahdolliseen uuteen parisuhteeseen liittyvät asiat voivat myös pelottaa. Kyseiset pelot ovat hyvin yleisiä ja tuttuja monille. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Henkilön kannattaa antaa aikaa itselleen pohtia tunteitaan rauhassa.
Jokainen pari saa yhdessä luoda suhteensa säännöt, joita tulisi noudattaa. Sääntöjen noudattaminen synnyttää luottamusta molempien välille. Myös avointa suhdetta voi kokeilla, jos se sopii jokaiselle osapuolelle. Suhteen sääntöjä vastaan toimitaan silloin, jos parisuhteen toinen osapuoli päättää omine lupineen aloittaa avoimen suhteen. Tällaista toimintaa moni kumppani pitää pettämisenä. Jokainen saa kuitenkin itse määritellä, millaisena tilanteen kokee ja millaisena suhteen omine lupineen avaavan henkilön näkee.
Kukaan suhteen ulkopuolinen ei voi määritellä, mikä on juuri kyseisessä tilanteessa parhain tapa toimia. Päätös tulee lähteä henkilöstä itsestään. Suhteen tilasta ja jatkosta on hyvä keskustella kumppaninsa kanssa. Tulevaisuutta pohdittaessa voi miettiä, mikä on itselle tärkeää parisuhteessa ja minkälaisia odotuksia itsellä on suhteessa.
Isoissa elämäntilanteissa on sallittua hakea apua ja ottaa sitä vastaan. Jos kommunikointi on hankalaa ja tulehtunutta, on mahdollista käyttää apuna esimerkiksi pariterapeuttia, seksuaalineuvojaa tai seksuaaliterapeuttia. Ajan voi varata myös yksin. Niin ammattilaisen tukea kuin esimerkiksi vertaistukea kannattaa hakea oman hyvinvointinsa avuksi. Kuormittavissa elämäntilanteissa puhuminen usein auttaa. Jos itsellä olisi huolta omasta fyysisestä tai psyykkisestä terveydestä, kannattaa asiasta jutella lääkärin tai psykologin kanssa. Myös netistä löytyy erilaisia hyvinvointia tukevia palveluita. Esimerkiksi Mielenterveystalon sivuihin voi tarvittaessa tutustua. Tunteiden käsittelemiseen voi mennä aikaa, joten itselleen kannattaa olla armollinen. Mikäli aihepiiriin liittyvistä asioista haluaisi keskustella tarkemmin, voi muihin neuvontapalveluihimme tutustua täällä. Aihepiiriä on käsitelty tarkemmin myös meidän artikkelissamme sekä tässä artikkelissa.
Neuvonnan tiimi